maanantai 30. maaliskuuta 2015

Nyt sitä musiikkia!

Ja se on täällä! Jo pitkään toivottu musiikkipostaus venäjänkielisistä kappaleista! Pahoitteluni, että nämä on linkitetty youtubesta, en nimittäin omista Spotifytä, sillä sitä ei ole Venäjällä. Niinpä. Ajatelkaas.

Yritin haalia omasta maustani erilaisia kappaleita ja artisteja. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta koittakaa vaikka seuraavaa kappaletta jos ei innosta.




Как-то так. (Kak-to tak = Jotakuinkin näin)

Ja kertokaas muuten tälle yhdelle, joka kärsii huonosta musiikki-itsetunnosta, kelpasiko mikään? =)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Etsimättä löytynyt




scarf. zara / coat. second hand / shoes. zara

Heippa!
 
Mulla on teille pitkästä aikaa tällaista minäminäminä-materiaalia. Tässä pääsivät jo niin kauniit kevätsäät yllättämään, että löysin jälleen innon laittaa edes pientä ajatusta tyyliin. Mutta sitten satoi räntää joka suunnasta ja sain taas haudattua sen innostuksen ainakin lähipäiviksi. Viivi antoi tämän huivin minulle synttärilahjaksi ja kuinkas kummaa - juuri tällaista vaatekaappini olikin jo pitkään halajannut! ...Vaikka minulla tai vaatekaapillani ei ollut tästä puutteesta aavistustakaan ennen huivin ilmestymistä.

Mutta usein ne oikeanlaiset jutut osuvat kohdalle etsimättäkin. 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ajan kulu(tta)misesta

Matkalla Tukholmaan lentokoneella eräs ruotsalainen herrasmies kysyi minulta, mikä elämisessä Pietarissa eroaa Helsingistä. Tähänkin kysymykseen olen vastannut monesti ja monella eri tavalla.

Siitä siis päivän teema. Eli aika ja miten sen kulu(tta)minen eroaa mielestäni suomalaisesta. Toisaalta suurkaupungin elämä on hektisempää, mutta toisaalta koen sen suhteen paljon enemmän vapautta täällä kuin Suomessa.

Uskon, että yksi niistä syistä, miksi viihdyn täällä niin hyvin on, että aikakäsitykseni on aina huomaamattakin ollut venäläinen.
En käytä kalenteria. Omistan kyllä äitini minulle lahjoittaman Lakimieskalenterin, jota kannan uskollisesti mukani (vaikka käytän sitä lähinnä omituisten suomalaisten nimien esittelyyn kavereilleni). Minulla ei yksinkertaisesti ole kalenterille mitään käyttöä. Totuus on se, ettei täällä tehdä suunnitelmia kuin parin päivän päähän.

Teoriassa saatetaan puhua jostain, mitä tapahtunee viikon päästä, mutta silloinkin puhutaan oikeasti siitä, että tästä puhutaan sitten myöhemmin. Ennen yritin aina saada etukäteen sovittua tapaamisia ystävieni kanssa, mutta sellaisetkin suunnitelmat kuuluu varmentaa vielä samana päivänä. Sittemmin totesin proseduurin hyödyttömäksi. Parempi: "Hei! Mitä teet nyt? Entä illemmalla? Okei, soitellaan huomenna". 

Ja tämä sopii minulle mainiosti! Samansorttista logiikkaa noudatan nykyään myös Suomessa. Enhän usein edes tiedä kuin pari päivää (jos sitäkään) etukäteen, olenko menossa ja jos niin minne. Toisaalta on sääli, etten ehdi aina näkemään kaikkia kavereitani Suomessa, sillä heiltä ei usein löydy sitä torstai-iltapäivän rakoa klo 15:45-16:35.
Mutta ei kyse ole edes pelkästään suunnitelmista. Ehkä täälläkin joku elää kalenterissaan kiinni. Mutta paljon on asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Itselleni tuo suunnatonta mielenrauhaa se, että busseilla ei ole aikatauluja. Eri vuorokaudenaikoihin löytyy vain intervallit. Bussi kulkee 10 minuutin välein. Koko elämäni olen Helsingissä juossut kello 07:37 bussiin tai ratikkaan. Ja pysäkillä piti mielellään olla muutama minuutti etukäteen. Että sidot ne kengännauhat sitten siellä bussissa, nyt menoks!

Lukujärjestykseni yliopistolla on täysin elektroninen ja päivittyy jatkuvasti. Seuraavan päivän luennot kannattaa tarkistaa illalla ja uudelleen aamubussissa, sillä muutoksia tapahtuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Opiskelijan velvollisuus on sihdata aikatauluja ja olla paikalla silloin kuin käsketään. Mutta onneksi mun tiedekunnassa ei sentään ole läsnäolopakkoa. (Taisiis periaatteessa on, mutta ketään ei kiinnosta - tärkeintä on, että osaa). Toisaalta voin mainita tämän joustavuuden miinukseksi sen, että kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin tentit ovat. Puolisokeana on helppo osoittaa ne viikot, joille kokeet todennäköisesti osuvat, mutta tarkat päivät ja ajat saadaan tietää vain muutama viikko etukäteen.
Ja sitten vielä yksi juttu. Ja se on se paras. Pietarissa eletään myöhäisempää rytmiä kuin Suomessa. Luennot alkavat aikaisintaan kello 10. Ja perinteisesti töihin mennään samoihin aikoihin. Pahin iltapäiväruuhka on jossain iltakuuden ja -kahdeksan välillä. Vaatekaupat ovat auki kello 23 saakka ja ruokakaupat ovat pääsääntöisesti 24h. Suomessa on aivan sietämätöntä, että kaikki kaupat menevät lauantaisin kiinni KUUDELTA (ja samalla ajetaan vielä ostelunhaluiset asiakkaat ulos haravalla työntäen). En ole koskaan ollut aamuvirkku enkä ole sellaiseksi vielä tullut (vaikka yritys on ajoittain ollut kovakin). "Ensimmäinen aamu aikoihin, jolloin olisin saanut nukkua niin pitkään kuin halusin, mutta heräsin itse kahdeksalta" on minulle täyttä hepreaa.

Toisin sanoen: pidän siitä, etten ole kasvanut kelloon tai kalenteriin kiinni. Se jättää myös tilaa yllätyksille ja odottamattomille mahdollisuuksille, joita täällä tulee vastaan usein, halusit tai et.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kärtyn kevätterveiset



Nyt on niin asennekuvat Vasilinsaarelta, että huh. Ei kyllä yhtään edusta tämän päivän aurinkoista fiilistä. Olenko muka näin kärttyinen? Tuliko tästä kärttyblogi?

Voi pentele. Luetellaan nyt KIVOJA kuulumisia! 

- Makaan sängyllä, juon kahvia, katselen tulppaaneja ja kuuntelen musiikkia, jota luukutin kaksi vuotta sitten kun asuimme Kertun ja Iidan kanssa Griboedovan kanaalilla. Paistoiko siellä joka päivä aurinko vai kuvittelenko vain? Varmasti paistoi.

- Sain eilen vielä myöhäiseksi synttärilahjaksi käsintehtyjä konvehteja. Tiedättekö, miten pieni määrä hyviä konvehteja on niin paljon enemmän kuin kilo keskinkertaisia?

- Tänään illalla Pietarissa on varma kevään merkki - eli konsulaatilla Vaihdosta duuniin-tapahtuma! Siellä siis suomalaiset firmat etsivät itselleen harjottelijoita/työntekijöitä suomalaisista vaihtareista. Ja siellä ruokitaan.

- Vanja ja Regina tulivat eilen ja söivät pingviinikakun jämät pois. Ja huuhtoivat sen alas kiitettävällä määrällä teetä. Mikä oli hyvä, koska tässä asunnossa on aivan liikaa teetä, jota kukaan ei juo. Tulkaa ihmiset meille juomaan teetä!

- Kuuntelen nyt ranskankielistä poppia ja laulan mukana, vaikka en edes osaa ranskaa. Mutta sitähän kukaan ei tiedä. hih.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Arktista ruusua


Vastauksena kysymykseen, mitäs sieltä Venäjältä kannattaisi ostaa tuliaisena:

Smetanaa

...No okei, tuon varmaan kaikista luomuimman ihonhoitotuotteen lisäksi (enkä edes vitsaile, minulle on useammankin kerran neuvottu levittämään smetanaa auringossa palaneelle iholleni) löytyy myös muita vaihtoehtoja.
 
Eli puhe on nyt Natura Sibericasta. Olen kokeillut tältä merkiltä monia erilaisia juttuja, mutta ainoa joka on tällä hetkellä aktiivisessa käytössä, on tämä siperialaista villiruusua sisältävä käsirasva. Juuri loppui myös hirvenmaitoon tehty jalkarasva. Näiden plussana on se, että hinnat eivät ole päätähuimaavia ja tuotteiden design sopii hyvin tuohon hyllylle. Ja kai se luonnonkosmetiikka-juttukin on ihan plussaa. Mutta pääasia, että nätti on. Varsinkin tämä metallinen tuubi on yksinkertaisesti upea.

Natura Siberican tuotteita löytyy kosmetiikkakaupoista ja isoista ruokakaupoista. (Lue: joka paikasta, koska kohta täällä ei muuta enää olekaan) Myös Nevsky prospektilla lähellä Vosstaniyaa heillä on oma putiikkinsa.

http://www.naturasiberica.ru/en/

Ja kaikki tämä mainostus aivan ilman sponsoria :) jeeee

S dnem rozhdeniya menya...

Olen nyt (eilisestä lähtien) näääääääin vanha!

Ja niin kuin jokaisella itseään kunnoittavalla nuorella naisella kuuluu - minulla oli pingviinikakku. Tai siis itseasiassa mulla oli kolme kakkua, joista yksi oli pingviini.

Tulee harvemmin järjestettyä juhlia, joten tässäkin kaksi ihmistyyppiä tuli todella tarpeeseen

1) Vasja, joka piti minua aisoissa Prismassa. "EI TÄÄ RIITÄ MITÄ ME VIELÄ OSTETAAN, MONTAKS PIZZAA TARVITAAN 15?!#### "..... Onni onnettomuudessa, koska nyt mulla on rääppiäiset vaan ensviikko, eikä seuraavat kolme kuukautta.

2) Regina, joka saapui aamulla auttamaan kokkaamisessa, ja joka oli muun muassa yöllä leiponut 2/3 kakuista etukäteen. "ME EI EIHITÄ TÄS ON ENÄÄN 2,5 TUNTIAAA!! JOS SE OLI JOKU VIERAS JOKA SOITTI, SITÄ EI SIT PÄÄSTETÄ SISÄÄN VIELÄ!!!231###"

Että se niistä rautaisista hermoista.

Hyvää viikon alkua evribadi!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

More is More


Tiedättekö sen itseriittämättömyyden?

No sen, joka kuiskuttaa korvaan mitä kaikkea pitäisi tehdä. Enkä tarkoita tekemättömien töiden listaa tai askareita. Sitä, miten pitäisi elää terveellisemmin, opiskella pitkäjänteisemmin, olla aktiivisempi työelämässä, lukea enemmän, osallistua tiiviimmin, harrastaa ja etsiä jatkuvasti uusia kiinnostuksen kohteita, olla parempi ystävä ja tutustua jatkuvasti uusiin kiinnostaviin tyyppeihin.

Hassu juttu on se, että ulkomaailma ei aseta näitä paineita. Eikä niiden täyttymättömyys häiritse ketään muuta, sillä ne ovat niin marginaalisia. Kyllä, käytän häiritsevän paljon ajastani tv-sarjojen ja tyhmien komedioiden katseluun, mutta en sentään täyspäiväisesti. (Vielä) Vähän kuin ulkopuolisena katsoisi itseään ja sanoisi "älä ajattele niin paljon, hyvinhän tässä menee, opiskelua, siitä palautumista ja sillai".

Kyse ei ole siitä, ettei tietäisi, mistä aloittaa tai mitä pitäisi tehdä. Ei, tietoa ei puutu. Jos jotain, niin sitä on liikaa. Kaikki teoreettiset avaimet menestykseen ja ikuiseen elämään ovat täysin hyppysissä. Voi kertoa itselleen, ettei ole aikaa, mutta ei sekään ole täysin totta.

Konflikti, miten pidän siitä, missä olen nyt ja mitä teen - mutta saman aikaisesti haluaisin olla jossain ihan muualla tekemässä jotain ihan muuta. Ja jos olisin siellä, haluaisin jonnekin taas muualle, samanaikaisesti kuin takaisin siihen, missä olin alunperinkin. Haluaisin lukea The Economist lehteä samalla kun taustalla pyörii Blondin kosto. Osallistua aivan kaikkeen, mutta maata yksin peiton olla.

Silti en lunasta omia odotuksiani itselleni. Pitäisi olla enemmän kaikkea. Haluaisin olla enemmän kaikkea.

Pitää lisätä tuohon tehtävälistaan vielä "Alkaa meditoimaan" ja "Olla zen".

Ehkä se sillä hoituisi.
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<