torstai 14. toukokuuta 2015

Että ei unohtuisi



Kuvat syksyltä 2013.

ÄRRRGHH.

Pitää tulla nyt purkamaan tämänhetkinen agressio ja suuttumus tänne. Ettei se unohtuisi osana jälkeenpäin kirjoittettua historiaa. Ai mitäkö tarkoitan? No sitä kun jälkeenpäin muistellen tarinat ovat muuttuneet niin paljon, etteivät ne enää muistuta alkuperäistä kokemusta.

Esimerkiksi minulta kysytään usein Oliko sitä venäjää vaikea oppia? Ja yleensä vastaan, että koulussa kyllä, mutta tänne muuttaessa eeeeeeeeei :):). Syyskuussa vuonna 2012 saapunut täysin mykkä  venäjänkielisten tilanteiden sivustaseuraaja muuttui maalis-huhtikuuhun mennessä hyvinkin kielitaitoiseksi olennoksi, joka kykeni jo hoitamaan kaikki asiansa itse ja omaamaan täysin venäjänkielisiä kavereita.
Eihän se nyt kovin hankalaa ollut........!

Jaa eipä!

En vain enää muista siitä mitään. Miltä tuntuu ahdistua kun tuntemattomat ihmiset tulevat puhumaan ja hymähtelet vain vaivaantuneesti, yrittäen olla jäämättä kiinni, että et tosiassa ymmärrä siitä juuri mitään? Ja jäät siitä vielä kiinni jonkun 15 minuutin jälkeen, mikä on sitten taas jo noloa. En myöskään enää muista mitään siitä ärsytyksestä, kun ymmärrät kyllä, mutta puhuminen on kankeaa. Ja ihmiset suhtautuvat kielitaidottomaan kuin lapseen. No onhan se loogista: kun ei se puhu niin sille pitää lässyttää. Jäätävää. Onneksi se on ohi. (Muistin vielä jotain, mutta täytyi kyllä pinnistää)

Elikkäs. Olen saanut tässä viimepäivinä varmaan 15 mentaalista itkupotkuraivaria tämän opiskelun kanssa. Jos joku antaa mulle vielä jotain tehtävää, saatan oikeesti pimahtaa. Mulla on seuraavalle viikolle tuntiohjelma. En tiedä, mistä nää sai päähänsä, että opiskelijalla on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin 24? Tai viikossa enemmän päiviä kuin 7?

Kun kaikki lähipäivät (ja yöt) on jo muutenkin pakattu täyteen opiskelua (ottaen huomioon, että istun pääsääntöisesti muutenkin yliopistolla 10-21 kuusi päivää viikossa, sellaisella väljällä aikataululla), nuo päättävät että hei, lisättiinpäs teille vielä kirjallisia tehtäviä tuonne nettiin ja pidetääs tässä enskerralla sellainen hauska ylimääräinen koe! Haluan itkeä ja kiljua ja repiä jotain riekaleiksi hampaillani. Juosten ympyrää. Ja kaikki samanaikaisesti.

Ja kun ne kokeet alkavat ensi viikon lopussa. Ja muistutan, että läpipääsemättömyys johtaa yliopiston ulko-ovelta takaisin allegroon. Opiskelu olis muuten tosi kivaa, mutta professorit kiusaa. Että tavataan sitten kokeiden jälkeen heinäkuussa.

Ja kerron tämän kaiken siksi, etten sitten muutaman vuoden päästä sanoisi Ai lakiopiskelu Pietarissa? Eeeeeeeeei, sehän oli PEACE OF CAKE! :):):)

2 kommenttia:

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<