maanantai 26. tammikuuta 2015

Miniopiskelusanakirja

Hei te! Terveisiä täältä sessijan toiselta puolelta! Tiedän jo etukäteen kyvyttömyyteni puhua mistään muusta kuin opiskelusta, joten en aio enää edes yrittää.

Siksi, ystävät,  haaveenani pitää teille aika-ajoin hieman infomatiivisempaa blogia, olen valmistanut teille ihkaoman miniopiskelusanakirjan.



Sessija - tenttikausi
Aloitetaan tällä helpolla. Sessija tarkoittaa tenttien kokonaisuutta, joka pidetään joka lukukauden lopuksi. Se jakautuu kahteen osaan. Viimeistä opiskeluviikkoa (joka osuu joka helkutin vuosi joulun päälle) kutsutaan zatchetnaya nedelyaksi. Sen viikon aikana, joka päivä, kirjoitetaan kokeita, niin sanottuja zachetteja. Toinen puolisko alkaa uudenvuoden lomien jälkeen ja kestää koko tammikuun. Silloin vuorossa ovat ekzamenit eli isommat kokeet.  
 
Shpargalka / shpora - lunttilappu
Nyt siihen mielenkiintoisempaan. Suomessa elää vahvana sellainen stereotypia, että Venäjällä yliopistossa huijataan ja luntataan paljon. Ja se pitää paikkansa. Joskinkaan en usko, että sillä on mitään tekemistä Venäjän kanssa sinänsä - Suomi on vain sellanen lintukoto, jossa huijaamisessa ei nähdä olevan mitään mieltä. Mikä on kaunista. Mutta kyllä valmistavan tiedekunnan kiinalaiset, lattarit, afrikkalaiset ja arabit huijasivat kaikki aivan yhtä tottuneesti kuin venäläisetkin, ja jopa enemmän.

Mutta siihen tärkeimpään eli KEINOIHIN. Silloin kun joskus yläasteella itse teimme jotain niin sanottuja lunttilappuja (jotka olivat täysin hyödyttömiä, sillä ne olivat maksimissaan etusormen kokoisia ja auta armias, ne mitä siihen mahduit kirjoittamaan, olivat ne asiat jotka tasan tarkkaan osasit ulkoa, muuta et ehkä), emme arvanneetkaan kuinka ammattimaista huijaamisesta voi tehdä! Lisään tähän väliin tarkennuksena, että itse en lunttaa. Siihen vaaditaan paljon pokkaa ja taskuvarkaan tyyneys.

Kirjakaupoista voi ostaa joka oppiaineeseen 40 ruplalla eli tänään 50 sentillä tuollaisia lunttilappukirjoja (kuva alhaalla), missä jokainen kysymys on numeroitu ja sisältää vastaukset molemmin puolin koko koealueeseen. Sitten otat koko nipun mukaan. Toisaalta noiden vastausten taso ei ole järin korkea (niinkuin ei tämän maan yliopistojenkaan noin niinkuin huippuja lukuunottamatta). Siksi meillä monet tekevät omansa itse. Ja mielestäni se, että osaa tulostaa itse wordistä noin puolen kämmenen kokoisia lunttilappuja, niin, että molemmilla puolilla on vastaus printattuna vastaus samaan kysymyseen, vaaditaan kyllä sellaista teknillistä kyvykkyyttä ja graafista hahmotustasoa, että....

niin no. Onhan sitä sitten ne puhelimetkin.


Naushnik / mikronaushnik - mikrokuuloke
Sitten siirrytään kansakoulunaikaisista huijausmenetelmistä nykypäivään. Eli mikronaushinkkeja voi vuokrata halpaan hintaan. Kyseessä halkaisijaltaan noin 2,5 mm kokoinen kuuloja, joka laitetaan korvan sisälle sellaisella magneettitikulla. Hihan sisäsyrjään kiinnitetään pieni mikrofoni. Ja nämä kaikki ovat bluetoothilla yhteydessä taskussa olevaan puhelimeen ja koko helahoito taas luokan ulkopuolella oppikirjojen kanssa istuvaan kaveriin, joka lukee sanelee sinulle vastaukset. Kun ensimmäisen kerran kuulin tästä, en ollut uskoa korviani. Mutta sen jälkeen olen ainakin kerran ollut pohtimassa, mihinköhäs terveysasemalle sitä veisi kaverin kiskomaan mikrokuuloketta pois, kun metallitikku meni rikki.

Zachetnaya knizhka - suorituskirja
Tämä yksityiskorta ärsyttää minua suuresti. Ja kuvaa mielestäni metaforisesti koko tämän maan tilaa. Eli kyseessä on sellainen pieni vihkonen, johon opiskija kirjoittaa kaikki suoritetut kokeensa ja pyytää vielä opettajalta allekirjoituksen. Ennen kun opiskelijakorttisi voimassaoloaikaa pidennetään, sinun on täytynyt saada kaikki allekirjoitukset ja leima. Miksi? Koska tsaarinaikana kun tämä järjestely on keksitty, tällä oli varmasti suurikin merkitys, koska ei ollut mitään sähköistä, eikä ilman sitä vihkosta kukaan tiennyt, mitä olit opiskellut, mitä arvosanoja saanut jne... Alleviivaan siis, että tätä suorituskirjatraditio on säilynyt täysin muuttumattomana jo aikojen alusta saakka. Mitä käytännöllistä funktiota se ajaa tänä päivänä? Ei mitään. Lisääkö se opettajien ja opiskelijoiden työtaakkaa? Lisää. Miksi se sitten on säilytetty? Koska kenelläkään ei käy mielessäkään, että voisi olla opiskelua ilman zachetnaya knizhkaa, kun isomummollakin oli sellainen.

Studencheskij bilet - opiskelijakortti
Tämä menee samaan kategoriaan suorituskirjan kanssa opiskeluperinteistä, jotka ovat säilyneet muuttumattomina. Eli opiskelijakorttini on tuollainen pahvinen läpyskä, johon on niitattu valokuvani ja sitten käsin kirjoitettu kaikki tietoni. Muuten hoitaa kyllä asiansa vallan mainiosti, varsinkin täällä Venäjällä, mutta Suomessa ja ulkomailla tuota katsotaan lähinnä huvittuneesti.


4 kommenttia:

  1. Mikähän juttu siinä muuten on, että varsinkaan zachoteissa puhelimet eivät ole meillä millään tasolla kiellettyjä (vastausten googlaaminen avoimesti on suorastaan ok, ekzameneissa nyt sentään kerätään puhelimet pois), mutta lunttilappusista napsahtaa suoraan dvojka...

    Vaikutan nyt hirveän epärehelliseltä opiskelijalta, mutta saako noita lunttilappukirjoja ihan Bukvoedista? En sentään meinannut shoparaksi, vaan tenttiinlukumateriaaliksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellistä :D meillä lunttilappu olisi enemmän soosoo ja puhelimesta dva! Paitsi että oikeasti molemmista hylätään lähes poikkeuksetta.

      Lunttilappukirjoja on bukvoedissa pilvin pimein!! Ja paljon muutakin apua opiskeluun. Suosittelen ainakin alkuun :)

      Poista
  2. ei oo totta!! ihan älytöntä settiä !! :D
    mä en tiennyt tästä lunttausstereotypiastakaan mitään, mut tää tuli ihan yllärinä. pliis, lisää näitä venäjästooreja! *___* ihan supermielenkiintoista kuulla, millasta elämä siellä oikeesti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D häääää kiitos. täytyy yrittää :DD

      Poista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<