tiistai 30. syyskuuta 2014

Voitontahdon näät silmistä. Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä


Aivan aluksi pyydän anteeksi tuota Cheek-siteerausta. Toisaalta viime aikoina olen todellakin vienyt itseäni niille kuuluisille "äärirajoille". Anyhow, oltiin siitä ukkelista mitä mieltä tahansa - minulla ainakin on nyt tänään ollut syytä HYMYYN!

Eli ottelussa "Maria - Pietarin valtiollinen yliopisto" on tänään otettu meille suomalaisille tyypillinen TORJUNTAVOITTO. Kokeesta päästy läpi ja matka voi jatkua.


Olen nyt virallisesti selvinnyt toiselle yliopiston vuosikurssille!

Tähän taisteluun jäi muutama ystäväni. Muun muassa thaimaalainen ystäväni Erk. Olen nyt virallisesti ainoa ulkomaalainen meidän vuosikurssilla. Ja saan siis nykyään aivan oikeita venäjänkielen yksityistunteja yliopiston laskuun... (Ennen ne olivat yksityistunteja vain siksi, että Erk saapui suhteellisen harvoin paikalle). Mutta matkalle jäi muitakin. Toivon heille kaikkea parasta, ja kyllä ne asiat aina lutviutuvat, jos eivät yhdellä tavoin - niin sitten toisella.

Nyt suurin toiveeni - arki.

Olen tullut siihen tulokseen, että arki on parasta. Sellaista aktiivista puurtamista päivästä toiseen, rutiinia, ennakoitavuutta, ja jotain pikkupiristeitä siihen aina silloin tällöin.

Mitään suuria rentoutumislomia aurinkorannoille drinksuineen en kaipaa. Perusarkikin on tämän järkeen luksusta.

En malta odottaa... Kuvitelkaa - ARKEA!


//// I passed my exam today. That means that my "operation Russia" still continues! I couldn't be happier.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Game over?


Hei! 

Ajattelin tulla kertmaan kuulumisia sen kokeen osalta (kts edellinen postaus). 

Tuli alisuoritettua. Aika loppui hyvin kriittisesti kesken, argumentointi jäi vajaavaiseksi ja osittain epäloogiseksi eli summa summarum, ei se kovin hyvin mennyt.

Kokeen jälkeiset päivät menivät sellaisessa paniikkiahdistuksessa - miten tässä nyt näin kävi, olisinko voinut tehdä jotain toisin, joudunko nyt pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni ja samalla heräilin keskellä yötä vastauksieni kummitteluun, vaikka toisaalta mietin niitä muutoinkin koko ajan. Pahinta on, että enää muistin vain ajatukset, joita yritin silloin argumentoinnissani tavoittaa, mutten konkreettisia kirjoittamiani muotoiluja tai lauseita. Suoritusten arviointi jälkeenpäin on vaikeaa. Muistan vain pahan maun kokeessa ja sen jälkeen, ja toisaalta toivon, joka liittyy siihen mitä luulin kirjoittaneeni eikä se mitä kirjoitin.

Tulokset tulevat siis tiistaina. 

Päätin paeta odotusta Moskovaan. Säilyttääkseni mielenterveyteni ja antaakseni aivoille muita virikkeitä. Nyt vastausteni kummittelu on loppunut (enemmän tai vähemmän) ja, sanotaanko, pystyn sijaitsemaan kehossani tuntematta jatkuvaa "varaudun pahimpaan"-tyyppistä etukäteissurua. 



Ja jos joku huomasi, että olen ehtinyt vastata vain osaan kommenteistanne, se ei tarkoita että pitäisin muista jotenkin vähempiarvoisina - päinvastoin, olen niistä kaikista TODELLA liikuttunut! vastaan niihin kaikkiin ensitöikseni kun ehdin!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Being a lawyer have better be awesome

 

Olen tainnut jo aikaisemmin mainita, että täällä Venäjällä opiskelu ei ole mikään huviretki. En tietenkään voi puhua kaikista yliopistoista Venäjällä, vaan ainoastaan omastani SPBGU:sta. (Koska yleisesti ottaen, lentääkseen ulos muista yliopistoista, joissa kokeet ovat pääosin suullisia, pitää olla tosi superurpo)

Meillä siihen on kaksi tapaa

1) Et läpäise koeviikoilla kolmea koetta. (Ekzamenia tai zachetia) 
Itselläni oli syyslukukaudella 4 ekzamenia (eli isompaa koetta) ja 7 zachetia (eli pienempiä)
Kevätlukukaudella 4 ekzamenia (aineita, joiden opiskelua kesti kaksi lukukautta) ja 5 zachetia.
Eli käytännössä kun itse tiedät, että nyt tuli kolmas huti, kävelet kansliaan ja pyydät saada dokumenttisi. Ei mitään keskusteluja - osta junalippu kotiin.

2) Et pääse uusinnasta ja sitä seuraavasta "komissiosta" läpi
Ei-läpäistyä koetta seuraa kaksi viimeistä yritystä. Sama koe, vain uudet, eri tehtävät, sama koeprosessi. Viimeista kertaa kutsutaan "komissioksi" eli ainoa erotus tulee siinä, että kokeesi tarkistaa yhden opettajan sijasta 3-4. Näin suojataan opiskelijaa epäreilulta arvioinnilta.
Eli jos viimeinen yritys, komissio, ei mene läpi, kävelet kansliaan, haet dokumentit ja ostat junalipun kotiin.


Ja miksi siis kerron tätä?

Mulla häämöttää edessä juurikin tuo komissio. En tiedä vielä milloin, luultavasti noin viikon päästä. Ja voi kun olisinkin siellä siksi, etten olisi valmistautunut, etten lukenut.

Eikä kohta 1) proseduurikaan ollut kaukana viime koeviikolla. Ja koin sen rankempana kuin tämän jälkimmäisen. Alan vain olla aika rikki tästä jatkuvasta uhasta puolen vuoden välein tulla potkaistuksi pellolle.

Toisaalta, noin kolmasosalle kanssani aloittaneista opiskelijoista joko skenaariosta 1 tai 2 on jo tullut todellisuutta. Ja minä olen vielä täällä. Että ei tässä nyt vielä aleta hautaa kaivamaan.

Toivottakaa onnea!

Studying in Russia (atleast in my University SPBGU) is certainly no picnic. Every half a year students get kicked out for not passing three exams or failing to pass them in a "commission" (the same thing basically, only more professors are involved to insecure the rights of the students). Now I have this "commission" ahead of me, and I really don't feel like buying a train ticket home just yet. At the same time, so many of my colleges have gotten kicked out, and I'm still here (and I'm not even a native speaker) so maybe I shouldn't dig up my grave just yet. Wish me luck!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Kotoluukku

Muuttoajatuksia

- Siis mitä tää tavara on?
- Omistinko mä tällasenkin?
- Hei täähän on kiva!
- Voiks tän heittää pois? Jos tätä ei voi laittaa roskiin MITÄ mä teen tälle?
- Tää ei oo mun.
- Miks ton kaapin sisältö ei enää mahdu ton kaapin kokoiseen kassiin??
- Tuplaantuuko tää tavara itsestään sitä mukaan kun pakkaan sitä?
- Suorintako tässä jotain arkeologisia kaivauksia?
- Jos tää kaikki kama palais, mitä näistä jäisin kaipaamaan?
- Mitä toi kassi sisälsikään?
- Mä en osta enää koskaan mitään tänään
On monia jotka muuttavat usein. En yleisesti ottaen koe lukeutuvani sellaisiin ihmisiin. Kuitenkin itselleni tämä oli neljäs kahden vuoden sisään. Ja se saa nyt todellakin riittää.

Toisaalta täällä Pietarissa tuntuu, että on pakko elää päivä kerrallaan, maksimissaan viikko.... Siksi en enää omista kalenteria, vaikka täydensin sellaisia orjallisesti vuosia. Olen huomannut, että itselleni sopii paremmin tämä elämässä "kelluminen", vaikka toisaalta aina silloin tällöin turhaudun venäläiseen perisyntiin - tehottomuuteen. Eli yritän nyt olla muuttamatta yhtään mihinkään ainakaan vuoteen.

Eli asun nyt uudessa asunnossa, jossa vuokraan huonetta. Kämppikseni on asunut tässä jo muutaman vuoden ja olin itsekin käynyt täällä muutamaan kertaan kylässä. Minulla on huone, jossa on kukalliset tapetit, kristallikruunu ja piano. Kaksi isoa ikkunaa ja turkoosit ikkunalaudat. Pidän tästä valtavasti.

Olen vihdoin alkanut saamaan tavaroita paikoilleen. (Kuten huomaatte, esimerkiksi tuo siivilä tuolla pianon päällä jää aivan ehdottomasti juuri tuohon eikä esim keittiöön, koska sehän olis aivan liian mainstream).... Тämän syksyn horror-viikot mukanaan muutto-operaatio ja siitä sivussa olleet 15 muita rautaa tulessa tekivät sen, etten edes ajatellut tavaroiden purkamista. Pikkuhiljaa alkaa elämä tasaantua.


Hello sweethearts! As you probably noticed, I changed my blog's name. Well, it's autumn and it is always the time for changes. And it's not only in the blog, but in life. I just moved into a new apartment, and, although moving does a lot of good (for getting rid of all the unneeded stuff), I think I've pretty much had it for now. This was the fourth time in just two years! Although in Russia it always feels like it's impossible to make any plans further that a week, I'm pretty sure, I'm not going to move anywhere in atleast a year.

torstai 11. syyskuuta 2014

Uudet tuulet FINNOCHKA


En tiedä, miksi toi mun kesäpostaukseni (edellinen) leikkii tuossa olevansa MAALISKUULTA? Anyhow, muistakaa tsekata sekin ;)! Ja sitten ASIAAN.

Joku saattaa huomata, että päätin vaihtaa blogin nimen. Oikeastaan halusin perustaa uuden blogin. Aloittaa alusta. Ja itseasiassa jopa perustinkin sen. Tuskailin ulkoasun kanssa, enkä tiennyt mitä halusin. Tuskailin lisää ja yritin kokeilla jotain uutta. Sitten palasin tänne ja tajusin, että kaikkien näiden vuosien jälkeen tämä nykyinen on edelleenkin mielestäni täydellinen.

Ja niin päätin jatkaa.

Mutta jotain halusin muuttaa, ja olkoon se tässä tapauksessa nimi.

Eli  "Finnochka" on sanan suomalainen diminutiivi eli hellyttelymuoto (älkää lingvistikot purko mun päätä irti jos tässä on jotain ei kohdallaan ! heh) eli ehkä käännös voisi olla pikkusuomalainen.

Halusin jatkaa ja blogilleni enemmän venäjänkielisen nimen. Tässä hankalassa maailmantilanteessa tuntuu, että vaikeitakin asioita on liian helppo raamittaa ja kärjistää. Ahdistavaa kun kannistutaan yksipuolisuuteen ja joukkohysteriaan vain siitä syystä, että niin saadaan aikaan suurin mahdollinen läjä klikkauksia....

Katsotaan miten tämä tästä.

Mukavaa olla jälleen kanssanne!

Oli taas ikävä.
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<