keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pietarilaakson marraskuu


Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. 

- Tove Jansson, Muumilaakson Marraskuu








Niinpä. Pohjolan Venetsia oli ehkä Pietari Suuren Muumimaailma, mutta minä en valitettavasti ehdi vetäytymään koloon tavaroineni odottelemaan talven tuloa. Toisaalta Pietari tuntuu enemmän Pietarilta kun on kylmää ja harmaata. Rakastan olla täällä kesällä, mutta se ei vain ole sama kaupunki. Täällä kuuluukin olla kylmää ja koleaa.

Sanovat Pietariin liittyvän paljon mystiikkaa. Legendoja löytyy joka patsaaseen. Erityisen usein olen kuullut tarinan, joka liittyy sfinkseihin. Legendan mukaan johonkin tiettyyn kellonaikaan yöllä.....ne herää henkiin? Okei olisi pitänyt kerrata tämä tarina. En perusta kummitusjutuista, mutta aina kun bussi ajaa Palatsisillan yli, mietin niitä, jotka menettivät henkensä kaupungin rakennustöissä. Pietari rakennettiin luiden päälle.

Viimeaikoina tämä kalseus tuo mieleeni kaikki pietarilaiset rikoslegendat, jotka tiedän. Se varmasti johtuu näistä rikosoikeuksista ja kriminologioista, joita on tullut luettua ja opiskeltua poikkeuksellinen paljon. Ja siellähän kuulee ne hurjimmat jutut. Ja kaikkihan tietää, että murhat tapahtumat kylmällä ja kalsealla säällä. Olen katsonut muutaman tuotantokauden kuuluisaa televisiosarjaa Bandistkij Peterburg (Rikollinen Pietari). (Sielläkin sää on aina harmaa ja kylmä) Sarja kertoo toimittajasta, joka sekaantuu synkällä 90-luvulla mukaan eri rikollismafioiden välienselvittelyihin. Sarjan on kirjoittanut Andrej Konstantinov, joka otti itsestään mallia päähenkilöön. Myös tapahtuvat perustuvat löyhästi tositapahtumiin. (Tosin mukaan on lisätty rutkasti äksöniä). Kuitenkin, kiistatta olivat hyvin levottomia aikoja silloin Neuvostiliiton hajoamisen jälkeen. Konstantinov muuten vetää minulle tutkivan journalismin kurssia yliopistossa. Luennoitsijoita on muitakin, mutta istun joka tapauksessa siellä eturivissä silmät lautasina, niin että melkein kuola valuu pulpetille kun saa suuta kiinni niiltä jutuilta.

.......... Mites tässä nyt taas eksyttiin päivän teemasta? Tulin vain kertomaan teille, että lähdin tästä Italiaan! :) Neljä päivää, ensin Rooma, sitten Milano. Ciao!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<