sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Olipa kerran banaani


Olinpa kerran Pietarissa. Kävelin kadulla ja näin valtavan banaanin (puoliksi maissin) ja halusin ottaa sen kanssa kuvan. Se oli hyvä päivä ja tämä oli hyvä tarina.


Meillä nyt LOMAA. Eli pitkä viikonloppu. Maanantai ja tiistai vapaa, koska 4. marraskuuta on Venäjällä kansallisen yhtenäisyyden päivä (vai niinköhän se oli?). Totuus on se, ettei kukaan juuri muista (tai tiedä), miksi sitä vietetään.

No se ei olekaan niin yksinkertainen juttu.  Vuodesta 1612 juhlittiin Moskovan vapauttamista miehittäjiltä, sitten 1917 vuoden lokakuun vallankumousta, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sovintoa ja vuodesta 2005 kansallista yhtenäisyyttä.

Huh. Olipas se sekavaa. Tärkeää on kuitenkin se, että keskelle syksyä tarvitaan kansallinen juhlapäivä. Kun juhlapäivät eivät ole uskonnollisia, ei se ole niin justiinsa, mitä juhlitaan! Kunhan juhlitaan!! Kansa tahtoo vapaapäivän ja sitähän he saavat. Eikä minuakaan haittaa.

En osaa sanoa, kumpi oli mielenkiintoisempi tarina: banaani vai juhlapäivät? Nojaa. Ainakin osasin puhua jostain muusta kuin opiskelusta. Kerrankin!

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. kiitos ihana kaimakuoma ;)! Nähdään taas pian kun tulen!

      Poista
  2. Hei, kiinnostaisi kuulla kulttuurishokista. Onko sellainen iskenyt koko opiskeluaikanasi? Mikä Venäjässä/venäläisissä ärsyttää? Mikä Suomessa ärsyttää Venäjän jälkeen? Tuntuuko Suomi enää kodilta? Aiotko vielä joskus palata Suomeen? Mitkä ovat työmahdollisuutesi Suomessa? Entä Venäjällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! :) Muakin kiinnosti tämä kysymys kulttuurishokeista. Mietin tätä nimittäin muutaman päivän. :D Sellaisia tietysti ilki aluksi monia, mutta tulin siihen tulokseen, että ne olivat enemmänkin sellaisia MAAILMALLISIA kulttuurishokkeja, asuinhan ulkomaalaisten asuntolassa. Venäjällä on myös ollut, mutta ei niin rajuja. Ajattelin avata näitä myöhemmin isommassa kokonaisuudessa. Ensimmäinen, mikä tuli mieleeni oli, miten minuun on suhtauduttu tyttönä. Ei niinkään se ovien availu ja kassien kanto, vaan se, miten ystäväni kokevat jatkuvaa tarvetta suojella minua, milloin energiajuomilta, milloin kylmältä (musta on koomista kun aikuisen ihminen pakotetaan ottamaan lainapipo kun oma jäi kotiin) ja muita tällaisia pikkujuttuja. Toinen, enemmän shokkitasolla oleva juttu on venäläinen sisustusestetiikka. Kaverini esitteli vastaremontoitua keittiötään, jossa oli sushikuvioiset tapetit. Hänen äitinsä oli kuulemma nähnyt sellaiset ystävällään ja halunnut välttämättä samanlaiset.

      Venäjässä ärsyttää muutosvastahakoisuus. Monista neuvostojutuista pidetään kiinni, koska kellään ei käy mielessäkään, että tässä olisi jotain vikaa, vaikka lopputulos ei palvele ketään. Esimerkiksi yliopistolla juoksen edelleenkin metsästämässä opettajien allekirjoituksia erityiseen vihkoseen, vaikka kaikki tiedot ovat elektronisia, ja ne tarkistetaan joka tapauksessa. Koska näin on tehty aina. Nähdäkseni tämä on tietyn sukupolven asenneongelma, joka toivottavasti ei periydy. Osittain mitään ei kannata parantaa, koska silloin kukaan ei enää ymmärrä tai osaisi muutenkaan noudattaa uudistusta. Suurien linjojen muuttaminen on silkka mahdottomuus.

      Huh tuleepas tästä pitkä :D Kavennan vastausta loppupäästä: Venäjä tuntuu toiselta kodilta Suomen jälkeen. Suomessa olemisella on omat hankaluutensa, olen hyvinkin tehokkaasti rakentanut elämäni tänne, jonka jälkeen kaikki Suomenreissut tuntuvat vierailuilta. Aion palata Suomeen sitten joskus. Esimerkiksi haluan,että sitten joskus lapseni kasvavat Suomessa ja käyvät suomalaisen peruskoulun. Joka rocks. Toivoisin, että työmahdollisuudet ovat hyvät :)

      Poista
    2. Päätin kuitenkin vielä lisätä, että en enää jaksa ärsyyntyä Venäjästä. Juuri koskaan. Kaiken kanssa kannattaa olla ZEN. Täällä, toisin kuin Suomessa, ei oikeasti ole koskaan niin kiire, että tarvitsisi repiä hiuksiaan joka mummosta, joka laskee kopeekoita kaupan kassalla. Tai epäselvyydestä. Informaation kulku täällä on todella oma ilmiönsä, jonka vuoksi olen jatkuvassa epätietoisuuden tilassa monista asioista :) Mutta kyllä se viimeistään sitten siinä tilanteessa (tai vähän sen jälkeen) selviää, miten tässä pitää menetellä.

      Poista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<