sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Haloo, kuuleeko Helsinki?

Hei taas pitkästä pitkästä aikaa. Mietin pitkään, mitä tehdä tälle blogille tai sen kanssa. Vaikka annoinkin sen jo aika perusteellisesti kuolla, en vieläkään ole valmis päästämään irti. 

Tämä kevät (taisiis vuoden kevätpuolisko) on ollut hullu. Vähintäänkin hullun pitkä. 

Kohta olen ollut Pietarissa kaksi vuotta. Aikaa kuluu ja suhde varsinkin Suomeen muuttuu. Aluksi halusin raportoida paljon ja kaiken tapahtuvan teille sinne kotimaahan, ideoita oli, aikaa tai päättäväisyyttä niiden toteuttamiseen ei. Nyt minusta tuntuu, että olen ollut täällä liian kauan jaksaakseni raportoida kaikkia venäjän erikoisuuksia tai Pietarin nähtävyyksiä. Nyt, varsinkin kun ajat olivat suhteellisen rankkoja, halusin käpertyä tänne Pietarin kanaalien väliin ja yksinkertaisesti olla jakamatta kenellekään mitään.

Ajattelin, että jos jatketaan tästä vaan etiäppäin :) halusin aloittaa tämän bloggaamisen uudestaan VIDEOLLA (se on jopa kuvattu) mutta se on jumissa tässä ipadillä, eikä mulla ole hajuakaan, miten saisin sen tänne blogiin :( 

Läppäri on nyt vähän out, joten tylsästi aloitetaan instajutuilla. Ajattelin, että parempi vaan saada postausta kehiin ja kikkailla näiden laitteiden kanssa myöhemmin :D 

 
Surffikiharat on tän kevään juttu numero yks! Löysin täältä vihdoin normaalia lämpösuojaa ja kiharatkin säilyvät. Vaikeaa ymmärtää, miten peruselintarvikkeita, kuten kuivashampoota ja lämpösuojaa, täytyy erikseen metsästää??

Nevsky prospektilla käveleminen kesäisin on sietämätöntä. Kaikki paikat täynnä venäläisiä turisteja, jotka matelevat niiiiiin hitaasti! Normaali, hyvä, pietarilainen etenemistempo on menneen talven lumia. 

Kenelläkään ei ole niin mageita puhelimenkuoria kun mulla! Kun ostin nää, ensimmäiseen viikkoon en voinut olla hihittämättä aina kun otin puhelimen käteen. Vitsailimme yliopistolla, miten hyvin tämä sopii tulevaisuuden tärkeisiin työpuheluihin: "....ei, kiitos TEILLE herra presidentti!"

Olen nyt ryhtynyt nyt vihdoin aidoksi pietarilaiseksi, kun olen jäänyt siltojen takia jumiin väärälle saarelle. Unohdin ihan täysin, että ne nostetaan puoli kahdelta yöllä, joten en pitänyt minkäänlaista kiirettä tallustellessani ja niinpä aivan nenäni edestä silta suljettiin. Tilanne oli yllättävyydessään todella epätodellinen. Siinä seisoin sitten Vasilinsaaren rannalla ja ajattelin, että jumalauta. Vieressäni turistit hurrasivat ja valokuvasivat innoissaan nostoa. Itse olin hieman epätoivoinen, mutta huvittunut tilanteen ironiasta. Toisen ilo, toisen epätoivo. Onneksi ystäväni noukki minut luokseen yöksi ja söimme yöllä hyvää kotitekoista borssia. 


Hyllyni kotona. Asun nykyään taas yksin, joten tilaakin on enemmän. Muutan syyskuussa pois yksiöbunkkeristani kimppakämppään Vladimirskayalle. :) olen innoissani, en ole yksinasuja. 

Tässä tiivistettynä viimeinen opiskelukuukauteni. Opiskelut ei todellakaan mennyt ihan niin kuin piti. Yhden yön vietin paniikissa seuraavan päivän tuloksia, että onko tässä nyt ostettava lähtölippu kotiin... Näin ei käynyt, kiitos luojan. Syyskuussa uusinnat ja sitten aletaan painaa seuraaviin koeviikkoihin. Huhhuh. 

Ollaan alettu kavereiden kanssa pelaamaan korttia, ja tarkemmin, venäläistä korttipeliä "durakaa".(durak=ääliö) Ihan mahtava idea ja hauska seurapeli. Eikä olla rajattu pelaamista vain baariin vaan myös ruokailuun ja joka hetkeen, kun löytyy vain pöytä. Peli on käsittääkseni täysin venäläinen, en ole ainakaan koskaan kuullut tästä Suomessa. Luonnollisesti kaikilta muilta paitsi multa, löytyy tämän pelin säännöt selkäytimestä. Musta on sööttiä, miten mulle korttipelit (muut kuin uhkapelit) ovat hyvin usein semmoista mökkitekemistä tai lasten pelejä (esim. muistan kun siskon kanssa keksittiin omia), mutta heti kun joku veti ensimmäisen kerrab korttipakan esille baarissa, kaikki olivat innoissaan mukana. 

Purkkarit on awesome. Tulen niin kuluttamaan tämän kesän parin loppuun hetkessä.

Annu Kapulaisen näyttely "Reflection" Pietarissa! Öljyvärimaalauksia ja installaatio. Annu on sukulaiseni ja vein paljon kavereitani näyttelyn avajaisiin. Kaikki olivat aivan innoissaan :-----) hassua, musta tuntuu, että jos yrittäisin Suomessa saada kavereitani taidenäyttelyyn, suurimmalla osalla olisi "menoa" ja lopuksi paikalla päätyisi muutama. Yliopiskovareini olivat huolissaan, kun paperiset kutsuni loppuivat, että eivätkö se sitten voikaan kutsua vielä lisää kavereitaan paikalle... Nyt he suunnittelevat matkaa Helsinkiin marraskuussa kun sama näyttely tulee Helsinkiin. 

Toissapäivänä pidettii äidin kanssa piknik Marsin kentällä. Paloin vaikka aurinko ei paistanut. Tyypillistä. Mutta apilat tuoksuivat, eikä paikalla vaaputtanut ainoatakaan valkoposkihanhea tai verenhimoista lokkia. Ainoa häiriö olivat pojat, jotka vieressänme pistivät pystyyn jonkin sortin "katusoittoesityksen", jotka muistutti enemmänkin venäläistä karaokea. Onneksi lauloivat ihan hyvin venäläisiä humppaklassikoita, ja tällaisissa tapahtumissa on oma huvittava viehätyksensä. 


Nyt saatiin vihdoin hellettä ja mullakin on vihdoin edes vähän ylimääräistä aikaa. Kuinka olebkaan teitä kaivannut. Toivon, että saan teille tänne sen videon pyöritykseen... Mitäs teille kuuluu? :)

11 kommenttia:

  1. Lähtiköhän tää kommentti jo... mikä sun insta on ? Ja juu videoit ois kivoja ! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat puhelinkuoret kyl :D Ja toi siltajuttu, varmasti koominen tilanne kun toiset on ihan fiiliksissä ja itse tahtoisi päästä vaan toiselle puolelle. Kauan muuten se liikenne sit on jumissa sen takia?

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla susta! :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että kirjoitat edelleen, olen ollut ihan allapäin kun en ole päässyt lukemaan sun juttujasi!

    VastaaPoista
  5. oi ihania kuvia! ihana fiilis aina kaikissa ja oot saanu mut kiinnostumaan venäjästä ja mietinki et sinne pitäis joskus päästä vähän kiertelemään..:-) millä nimellä sun löytää instagramista?

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva lukea juttujasi taas! Olen oikein odottanut, että koska kirjoittelet. Outoa, että tämä postaus on päivätty maaliskuulle, mutta se näkyi sivulla vasta nyt. Olen käynyt siloin tällöin katsomassa, oletko kirjoittanut mitään. Monta kertaa tuli jokin virheilmoitus, ja tosiaan tämä uusimpasi vasta nyt. On erityisen kiva lukea venäläisestä elämänmenosta kertomanasi. Sinulla on myös upea, "epäsuomalainen" tyyli pukeutumisessa ja sisustuskuvissa. Tykkään! t:vippe

    VastaaPoista
  7. Omg! Saint-Petersburg xxx my cityyyyyyyyy

    Check out my blog:)
    http://the-newone.blogspot.nl
    Follow me if you like it via google circles or GFC and I follow you back xoxo
    Instagram: hellodashi
    <3

    VastaaPoista
  8. Oi ihanaa! Oot palannut takasin :))) mietinkin jo pitkään että onko tämä kirjanmerkki jo turha tuolla ylhäällä, kun ei alkanu susta kuulumaan mitään. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
  9. Mä luulin että sun blogihiljaisuus johtuu niistä uutisista, kun Venäjä ilmoitti bloggaajien, joilla on tietty määrä lukijakuntaa, tarvitsevan luvan bloggaamiselle? Vai oliko se ihan huuhaata? Jännä muuten miten olet päivännyt tämän postauksen 30.3 :)

    VastaaPoista
  10. VIHDOIN joku elonmerkki :D:D ihana kuulla että olet elossa, tosin huomasin postauksesi vaivaiset 4 kuukautta jäljessä krhm........ mukavaa huomata että sulla on omanlainen elämä siellä (eikä ilmeisesti kaipuuta suomeen?) mutta täytyy myöntää että kaipaan postauksiasi... nauti kesästä :)

    VastaaPoista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<