perjantai 18. lokakuuta 2013

Täällä jälleen

Todettakoon, että tämän postauksen laitto on musta todella noloa. Noloa siksi, että juuri vähän aikaa sitten julistin että, EN postaa tänne kuvia instagrammistani.

Ja tässä sitä ollaan...
Enkä itsekään kelpuuta selitystäni, että kaikki koska lumia perkele ja sen uusi facebooksovelluspäivitys (koska sitä kautta siirrän kuvia macilleni - älkää kysykö)


Mutta jos joku tästä väärydestä huolimatta haluaa kuulla, miten täällä menee, täältä pesee:


Peilikuvaan en keksi mitään selityksiä. Laitetaan se vaikka tämän nolouden kruunuksi ;)

Venäläinen sushi on juttu, josta en ole ihan heti valmis luopumaan. Taisiis ollenkaan. Paluumatkalla iltakirjastolta nappasin mukaani läheisestä sushinoutopaikasta tämmöset setit, yht. noin 15e. Hyvällä halulla jaettiin Sashan kanssa. Ylikin olisi jäänyt, siis jos me ei oltais me, koska ei meiltä jää mitään yli.. ikinä :D


Mummu ja vaari kävi täällä :) Tuli kuitattua kiva viikonloppu, vähän irti arjesta Marinski-teattereineen.
Tykkään muutenkin käydä baleteissa, mutta erityisen paljon olen tykännyt niistä täällä. Tanssijoiden sulakkuutta en osaa kommentoida, vaan muhun puree enemmän mahtipontiset ja kirjaimellisesti henkeäsalpaavat lavasteet ja konkreettisempi ote juonen viemiseen eteenpäin. Suosittelen!

Tämmösen läpyskän antoivat yliopistolta. Viimeinkin kuljen kaikista porteista, как белый человек (kak belyj chelovek), kuin valkoinen ihminen!
Tämä hyvä, sillä fakulteetilla tuleekin päivittäin oltua aamukymmenestä noin iltakahdeksaan/yhdeksään. No, sanotaan, hyvinä päivinä ;) (luennot kello neljään ja sitten kirjastolla)
Opiskelu on ensisijaisesti työlästä. Mielestäni on aika selkeä ero, onko opiskelu milloinkin vaikeaa vai työlästä. (esim. historian luku työlästä, matematiikka vaikeaa)
Kieli tuottaa omat ongelmansa, eikä aika tunnu riittävän sen ja itse opiskelun setvimiseen. Käytännössä tarkoitan siis sitä, että vaikka ymmärrän tekstiä hyvin, en saa siitä helposti rakennettua kokonaisuuksia. Mikä ei ole kauhean kiva kun yrität hahmottaa Venäjän oikeusjärjestelmää. Joka päivä luon uuden "ohjelman" ens viikolle, lähinnä mitä opiskella ja minä päivänä, mutten ehdi/jaksa tehdä läheskään kaikkea. Ja kasa kasvaa. Ja tammikuu lähenee, jolloin tää koko roska täytys saada tentittyä.
Mutta jottei keskityttäisi vain niihin ikäviin juttuihin, täytyy sanoa, että tykkään olla yliopistolla. Ei kävisi mielessäkään, etteikö tämä olisi juuri oikea paikka minulle.


Vietettiin Sashan kanssa meidän merkkipäivää Ferma-nimisessä ravintola/kahvilakonditoriassa Heinätorin laidalla. Ajatus tähän lähti oikeastaan siitä, että vaadin saada päästä treffeille. (=minä laittaudun nätiksi, sinä ostat kukat ja kerrot missä tavataan ja keksit yllätyksen mitä tehdään) Halusin treffeille, koska mua jäi harmittamaan, ettei oikeastaan ehditty deittailemaan.
Ja nyt mekin alettiin sitten tapailemaan, kerran kuussa :) weee.


Kuva kotimatkaltani yliopiston kirjastosta. Olen päättänyt säästä riippumatta kävellä aina kotiin sen 4km. Opiskelu koettelee istumalihaksia aivan tarpeeksi muutenkin.
Olin kuvitellut, ettei minun tarvitsisi kävellä yliopistolta pimeässä kotiin ennen sysitalvea. Vaan ehei.
Mutta ainakin on kaunista. Iltaisin tuuli saattaa olla kova ylittäessäni Vasilinsaarelta kotiin Neva-joen.
Mutta se on sitä opiskelijaelämää :) Ettäs semmonen elämänvaihe edessä. Pyhä kolminaisuus minä - nenä - ja kirja.

6 kommenttia:

  1. Tuo on niiin totta tuo juttu kun opiskelee vieraalla kielellä! Lukiessa ymmärrät joo, mutta auta armias kun pitäs ite tuottaa sitä tekstiä.. :D Älyttömän työlästä ja aikaa vievää, ehkä ajottain jopa aika stressaavaakin. No, huomaapahan ainakin olevansa oikeensa paikassa, koska ei tätä vaivaa ihan turhan tähden kyllä jaksais nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D en uskalla edes ajatella, että kohta pitäs itekkin kirjottaa. ou nou.... :( Mutta kiva kuulla, että joku muukin oikeasti ymmärtää, millaista tää on ! Itse yritän aina keskittyä ajatukseen, että ehkä elämässä kuuluukin tehdä vähän töitä saavuttaakseen niitä juttuja, joita oikeesti haluaa :)

      Poista
  2. Aika harvoin kommentoin, mutta nyt kuulosti nämä jutut sen verran tutulle, että halusin taas näpytellä :) Itsekään en koskaan ole kunnolla deittaillut poikaystävääni (tai no kaksilla treffeillä käytiin), joten tuo ideasi kuulostaa aivan loistavalle! Osaan myös samastua opiskelujen kasaantumiseen, vaikka suomeksi saankin kirjallisuutta lukea: tänä syksynä pitäisi suorittaa 45 opintopistettä, eli yhden lukukauden aikana koko se määrä, mitä kela vaatii opintotukeen vuodessa. Aika olisi riittänyt, ellen olisi sairastunut viikoksi, joten nyt alkaa ahdistaa, kun hommat kasaantuvat. Ja tenttejä, esseitä, kandin suunnittelua , lyhennelmiä ja ruotsin referaatteja olisi jo tälle kuulle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. Mekin ehdittiin vain yksille treffeille..ja sitten muutettiinkin jo yhteen, suurinpiirtein. Ainakin saa vähän lisäjännitystä arkeen.
      Voiei :( ! Toivottavasti et enää sairastu, koska muuten uskon että ihan varmasti ehdit vielä kasata kaiken! Onneks mulla ei sentään kela kolkuttele ovella.. hui. Paljon jaksamista ja vastustuskykyä sinne !! :)

      Poista
  3. Rakastan tätä blogia! Oon syntynyt ja asunut Pietarissa 9 vuotta ja käynytkin siellä säännöllisesti, mutta aina nään ihan uuden puolen kaupungista tätä kautta. Ja miulle ainakin kelpaa noi instakuvat, koska en seuraa instagrammissa! Joten lisää tallaisia :---) nii, ja onnea merkkipäivästä, kiva jos sait kukkia ;--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aww ihana kommentti kiitos <3 Ihana ja valtava kaupunki, tuntuu etten itsekään osaa näyttää kaupunkia juuri niin kuin sen itse nään tai edes osaa siitä.. Pitää vaan yrittää. Mutta ihana kuulla että jollekin, joka on siellä kasvanut, saattaa vieläkin nähdä jotain erilaista!
      Hiihii kiitos, kyllä kukat kuuluuu asiaan ;)

      Poista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<