maanantai 28. lokakuuta 2013

Kun mielessäin elän sut uudestaan




earrings. Topshop

Syksy oli itse herra suuri runoilija Pushkinin lempivuodenaika.
Hän rakasti syksyä, sillä silloin, pimeydessä ja harmaudessa, ihminen herää pohtimaan itseään ja olemmassaoloaan.

Voisin allekirjoittaa tämän. Loppukesä tarkoittaa lähes aina uutta, johon on jo syksyn loppuun mennessä ehditty tottua. Silloin on aikaa ajatella, oliko tämä nyt sittenkään niin hyvä juttu.

Voin hyvin kuvitella, että juuri pimeässä syystihkussa on tehty lähes kaikki tämän maailman mestariteokset.

Itse en alkanut vielä kirjoittaa runoja, mutta suosittelen kaikille samaa urakkaa, jonka suoritin viime viikonloppuna - kietoutua läppärin kanssa peiton alle ja käydä läpi  k a i k k i  valokuvat.
Myös, ja erityisesti, ne nolot. Ja turhat. Ja ennen kaikkia ne, joita ette olisi koskaan tullut katsoneeksi tai halunneet katsoa.

Teki hyvää katsella, missä sitä ollaankaan oltu ja muistaa, miten tähän päädyttiin.


Nauttikaahan syysmyrskyistä ja niiden tuomasta pakollisesta toimettomuudesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<