perjantai 23. elokuuta 2013

Kuudenteen kiitos





En ole muuttanut kovinkaan montaa kertaa. Ja usein, kuten pois kotoa tänne muuttaessani, käteen jäi paluun mahdollisuus. Suomessa minulla on edelleen huoneeni, jossa on tavaroitani (Luoja yksin tietää, miksi. Enhän edes näe niitä suurimman osan vuodesta??)

Tänään annoin pois avaimet.

Griboedovan kimppakämppä on nyt virallisesti historiaa. Onneksi lopulliseen muuttopäivään liittyi paljon häslinkiä, etten ehtinyt niin paljon haikailla. Tyhjä asunto näytti kyllä orvolta. Kuin emme olisi siellä koskaan olleetkaan.

Salaa jään kaipaamaan jopa kuudennen kerroksen asunnon hissittömyyttä.
Ei sitä väsyneenä ja nälkäisenä portaita kävele, ellei ole pakko....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<