keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Sadepäivinä mietiskeltyä

 







Halusin ja haluan ehdottomasti viettää kesäni Pietarissa. Toisaalta en tullut ajatelleeksi, että suurin osa kavereista päätti lähteä kotiin. Jotenkin hullunkurista: Ensin on koko talvi kärvistelty ärsyttävästi vaihtelevia sisä- ja ulkolämpötiloja, opiskeltu ja oltu kiireisiä.

Sitten kun vihdoin olisi lämmintä ja ehtisi vaikka minne, kaikki ottaa ja lähtee :( Kuka Suomeen, kuka Kiinaan, kuka Makedoniaan, kuka Turkkiin. Niin monet suunnitellut illanvietot, kokkailut ja hulluttelut jäivät tältä osin välistä. Monille kavereille jouduin jo sanomaan ihan oikeat Heipat. Osa jää tietysti Facebookiin kummittelemaan ikuisiksi ajoiksi (niinkuin riparikaverit), kiinalaiset eivät edes sitä.

Niille, jotka jäivät rajojen sisäpuolelle, hajaannutetaan eri opinahjoihin. Ja pidetään yhteyttä ;) Ja tällä kertaa uskon, että oikeasti pidämme. Todennäköisesti aika vähän, mutta niin se menee.

Toisaalta on hauskaa ja jännittävää päästä ensi vuonna tutustumaan oikeasti venäläisiin. Soluttaudun kantaväestöön lopullisesti (neva).

Yritän nyt vain olla jännittämättä ajatusta, että uuden lukuvuoden alussa, opiskelutovereillani on minua keskimäärin kolme kesää vähemmän elämänkokemusta.

3 kommenttia:

  1. oliks toi neva nyt onomatopoeettinen muoto neveristä vai menetkö neva-jokeen soluttautumaan! :D:D

    VastaaPoista
  2. Oon tänään ahkerasti "joutunut" taas kommentoimaan kolme viikkoa vanhoja postauksia, mutta ehkä se on välillä vaan hyvä. Sehän on selvästi merkki siitä, että mulla on elämä muuallakin kun tietokoneella !! :D Mutta joo asiaan....

    Aika harmillista, että kaverit yhtäkkiä lähtee muualle, kun itse jää paikoilleen ja on mielessään ehtinyt suunnittelemaan kaikenlaista YHTEISTÄ kivaa.. Toivottavasti nautit silti kesästäsi pietarissa!!! :)
    Ja joo, jotenkin osaan samaistua viimeiseen lauseeseesi. Minä lähden nyt syksyllä ekan kerran omilleni, uuteen kaupunkiin, uuteen kouluun, uusien ihmisten ympärille, joita en ole koskaan tavannut! Ajatuskin alkaa jo hieman ahdistamaan ja jännittää jo kovasti... Se tulee niin pian, emmä ole vielä valmis!!!

    VastaaPoista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<