keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Voi surku!!!



Voi surku!

Tiistaipäivä. Länsisaharalainen teetarjoiluastia, "ranskalaista" viiniä venäläisistä kahvikupeista.
Ennen ihan ookooksi todettu halpisviini osoittautui tällä kertaa juomakelvottomaksi (en olisi koskaan uskonut viinin voivan olla niin pahaa, ettei sitä pysty lainkaan juomaan) Kivi, sakset, paperilla ratkaisimme, kuka juoksi kiskalle ostamaan appelsiinimehua, että saataisiin se paremmin nieltyä sangriana.

Viini kevensi tunnelmaa. Olimme juuri tulleet vierailulta yliopistoltamme. Kävi ilmi, että joutuisimme tekemään sinne lähes täyden hakuprosessin, vaikka alkujaan meille oli aivan muuta vakuuteltu… Siihen sisältyisi 6000-merkin personal statement ja referaattityö.

Oli ehkä yllytyshullua valita täältä se paras yliopisto, Putinin ja Medvedevinkin kouluttanut. Toisaalta en halunnut valmistua juristiksi polyteknisesta tai pedakogisesta yliopistosta…… (en tule koskaan ymmärtämään miksi niissä ylipäätään on oikeustieteelliset tiedekunnat, mutta kaipa tämä on venäjä :D)

Ja tässä sitä ollaan. Vaihtoehtoa olla pääsemättä sisään, ei yksinkertaisesti ole. Se tarkoittaisi lähtöä Suomeen.

Hassua, muutama viikko sitten Helsingissä mietin, että haluaisin jossain vaiheessa elämääni asua taas siellä. Nyt kun se tuntuisi olevan astetta lähempänä, tekee mieleni tarrata kynsillä kiinni penkkiin "En lähde!!"

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta, muutin Saksaan samoihin aikoihin sun lähtiessä sinne. Olen niin tottunut elämään täällä, kesällä pitäisi palata Suomeen mutta olen jo jonkin aikaa miettinyt vaihtoehtoja tänne jäämisestä. Pidän tästä kynsin ja hampain kiinni :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan, kerroit siitä silloin!! :)) Ihana kuulla, että siellä on mennyt hyvin! Toivottavasti keksit jotain ;)

      Poista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<