perjantai 19. huhtikuuta 2013

äidin kaapista




Onkohan jo ihan passee fanittaa asioita? No jos ei (ja vaikka olisikin), fanitan näitä korviksia ihan täysillä. Lainasin niitä Suomessa äidiltä ja jäin koukkuun. Pidän siitä, että ne ovat jotenkin erilaiset



Tänään saimme huonoja uutisia Pietarin valtiollisesta yliopistosta. Ovat siellä  yllättäin muuttaneet käytäntöjään uusien ulkomaalaisten oppilaiden ottamisesta...... Viimevuosina käytäntö on ollut suurpiirteisesti 1) lähetä paperit 2) tervetuloa.
Nyt pääsymme opinahjoon ei enää näytäkään niin automaattiselta: täytyy mm kirjoittaa sinne noin 3000 merkin “motivaatiokirje”, miksi haluamme opiskella tätä alaa ja niin edelleen. Haluavat myös meidät paikalle jonkin sortin haastatteluun. Tämä ei tosiaankaan näytä hyvältä. Ei ollenkaan.

Skenaario 1: Kyseessä on kouluun pyrkiminen. Mahdollisesti laittavat meidät johonkin pääsykokeeseenkin. Tällä skenaariolla en pääse sisään.

Skenaario 2:
Yliopisto haluaa vain tarkistaa, että osaamme todellakin venäjää, enemmän kuin
mahdollisesti kouluun aikaisemmin lähetetyt kiinalaiset. Tällä skenaariolla saatan päästä sisään, jos toivottu taso on alhainen.

Skenaario 3:
Haluavat meidät sinne pullakahveille ja jotain kivaa luettavaa kotimatkalle metroon. Tällä skenaariolla ei pitäisi olla mitään hätää.

Fiksu käskisi lopettaa murehtimisen. Ei kannata murehtia asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan. Paitsi kirjoittamalla hyvä motivaatiokirje. Joiden tekemisessä olen muuten aivan syvältä...
Onneksi apua on saatavilla :)

5 kommenttia:

  1. Ihanat korvikset, perustetaan faniklubi!

    VastaaPoista
  2. Siis mitä sä nyt oot siellä tehny jos et oo ollu yliopistossa? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis oon ollu yliopistossa ! :D Polyteknisessä valmistavassa tiedekunnassa opiskelemassa venäjää, että voisin ensvuonna siirtyä toiseen yliopistoon (jos luoja suo) opiskelemaan lakia venäjäksi! :)

      Poista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<