sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lähdön paikka

Picture from Istanbul


Terveisiä täältä kello puoli neljästä (yöllä). Jotenkin mieleni tekevi vähän raapustella.

Huomenna matkaan taas Pietariin. Suomessa kulutin - HUH - lähes kuukauden.
Lähtö takaisin on samaan aikaan jännittävää että helpottavaa. Kun viimeksi astuin minibussista (marsusta) ulos, koko suomikonsepti tuntui monen kuukauden jälkeen vieraalta. Vähän kuin olisi katsellut kotiaan käsillään seisoen. 

Uusivuosi ja joulu menivät hyvin omalla painollaan. Sitten elämä otti uusia käänteitä. Jälkeenpäin leikkasin hiukseni lyhyemmiksi ja matkustin Istanbuliin. Perillä alkuperäiset suunnitelmat menivät kaikki aivan päälaelleen: päädyinkin ystävän kodin sijasta asumaan yksin hostelliin. (alkup. suunnitelman tielle oli sattunut jonkin sortin sukulaisinvaasio - ihmisiä nukkui kuulemma suurinpiirtein ikkunalaudoillakin) Ja muut ihmiset, joiden oli puhuttu saapuvan kanssamme kaupunkiin, eivät saapuneetkaan. Suhtauduin muutoksiin olankohautuksella, sillä tarkoitukseni matkalle oli muutenkin päästä vain vähän tuulettumaan. Siispä kokeilin puolittain yksin matkustamista. Tapasin hostellissa mahtavia tyyppejä, myöskin yksin matkustavia, joiden kanssa kävin ulkona ja pidin hauskaa. Kiersin ympäri Istanbulia löytäen yksin ja muiden avulla mahtavia paikkoja. Totesin, että saattaisin harkita maailman tutkimista yksin vielä joskus uudestaankin. Tosin laihtuisin siinä hommassa varmasti, sillä yksin ulkona syöminen ei oikein kolahtanut.

Tulin kotiin ja nousin takaisin jaloilleni. Näin taas vähän kavereita. Muistin taas, miksi rakastan Helsinkiä. Shoppailin holtittomasti. Tapasin muutamia kavereita. Söin about kaiken ruokani ulkona - erityisesti lempiravintolassani Lungissa (korkeavuorenkadulla, lähes vuorimiehenkadun kulmassa), missä lounastin ainakin kolme kertaa.

Tämän illan olen käyttänyt tavaramäärästä ahdistuen. Miten rauhoittavaa olisikaan, jos ei omistaisi ollenkaan tavaraa. Minkäs teet - vedän sitä puoleeni kuin magneetti. Älkääkä epäilkö: en omista mitään ylimääräistä. En varmasti.

Mutta nyt menen nukkumaan. Seuraavat terveiset saatte taas rajan takaa. Toivoittavasti dynaamisemmalla aikataululla kuin edellisellä semesterillä ;) !! ПОКА!!

10 kommenttia:

  1. ääää mä en kestä! oot niin ihana! :) ihanaa et joku osaa ottaa asiat noin positiivisesti ja vaan elää elämäänsä!! Tää on mun yks lemppariblogeista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. awww kiitos!! :) Ootte kaikki mun lempparilukijoita ;) Ei tää mikään synnynnäinen elämänasenne ole valitettavasti ainakaan minulla. Sen ylläpitäminen vaatii suhteellisen paljon energiaa 8)

      Poista
  2. voi vitsi, kuulostaa aika täydelliseltä uudelta alulta. kadehdin sua vähän, kun sun elämä vaikuttaa olleen viimeisen puolen vuoden aikana aika seikkailua! mulla oli samantyyppinen elämäntilanne (ero poikaystävästä) tossa syksyllä, tosin silloin aloittelin yliopistossa enkä päässyt ulkomaille irrottelemaan rahankaan puolesta - mutta uudet kaverit ja uusi ympäristö ja uudet riennot oli toki jo seikkailua sinänsä ja helpotti oloa kummasti. toivottavasti sulla on ihan mieletön kevät!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä ollut tosiaan kaikenlaista meneillä :) Mutta ei se loppujen lopuksi mistään suurista muutoksista kiinni... väitän että on ihan yhtä jännittävää aloittaa missä tahansa uudessa paikassa! Ja tässähän on vielä aikaa seikkailla vaikka kuinka 8)

      Poista
  3. Oi, mikä kuva. Pieni Maria suuressa kaupungissa. :-) Ihana postaus taas.

    VastaaPoista
  4. harmi ku en ehtinyt sua enää nähdä! hyvä et viihdyit yksinkin reissussa! kuulostaa jännältä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NII on :( sois sit pakko tulla pietariin! ;)

      Poista
  5. harmi ku en ehtinyt sua enää nähdä! hyvä et viihdyit yksinkin reissussa! kuulostaa jännältä =)

    VastaaPoista
  6. eikä, ihan mieletöntä ! ilahduttavaa et things worked out somehow. yksinmatkaaminen olis siistii, mut mulla ei oo vielä(kään) munaa siihen ! eli vähä kade ½!!!

    VastaaPoista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<