sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Summer black



Hassuja juttuja kaksilahkeisista


En voi ymmärtäää. Miten on mahdollista?

Niin monet pojat ei tiedä, mitä eroa on hameella ja mekolla. 

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Nervous breakdown




Tässä yhtenä iltana koin pienen nörves breikdaunin. Joka johtui mun hiusten, tarkemmin pidennysten, latvojen jäätävän huonosta kunnosta… Siitä syntyikin sitten sen reissun vitsi: Villen mukaan mua ei voi jättää yksin edes minuutiks, koska siinä ajassa oon jo saksinut mun hiukset (kuin kunnon päiväkotilainen konsanaan) :D Nyt se varmaan pelkää vessassa käydessään että oon piirtäny liiduilla seinään…
Ei kuontalo ihan hirveesti lyhentyneet loppujen lopuksi. Eikä pitkäksi aikaa muutenkaan, koska oon pikapuoliin menossa uusimaan pidennykset joka tapauksessa. Hm, toisaalta ei tää karkea, heh aika tosi karkea terveisin sokko parturi, ole niin paha? Olisi jopa suhteellisen muodikas jos olisi vielä lyhyempi…Muttaei. Ei lisää kynsisaksilla rälläämistä tälle päivälle, eikä huomiselle.

Luxemburgista mukaan tarttui.....

Nyt on yö ja nyt nukuttaa. Ville jatkoi matkaansa poikien kanssa reilaamaan, minä lensin kotiin. Yksin lentäminen on ihan luvattoman tylsää, varsinkin kolmentunnin välilaskulla. Nyt viimeinkin kotona - sähköposti tulvii yli äyräiden kaiken muun keskeneräisen tekemisen lisäksi. Sen siitä saa kun keskittyy viikon lähinnä pelaamaan pingistä. Kello on paljon ja henkinen valomerkki lähellä. Onneksi tähän vuorokaudenaikaan on luvallista olla scarlett ohara: Ajattelen tätä kaikkea sitten huomenna.

Paitsi että simmahtamisen uhallakin tulen esittelemään luxemburgin perheenlisäykset :))))

Tattatadaaaaaa! Kävi ihan mieletön tuuri noiden jeffrey campbellien kanssa! Katselin niitä hyllyssä kaupassa, ja vaikka siinä luki että jäljellä oli enää koko 36, ihan noin huvin ja urheilun vuoksi kysyin, sattuisiko niitä silti olemaan. Myyjä kertoi sitten että joku asiakas oli ilmaissut ehkä haluavansa palauttaa omansa, jotka oliskin jopa oikeeta kokoa :):):))) Muutama päivä myöhemmin sain tekstiviestin, että tules hakemaan ja nyt ne on minun. JES! Maksoin näistä 150e, mikä oli hyvin kohtuullista. (toisaalta ne meni rahoista, joita ei alun alkajenkaan ole liikaa, mutta syöminen ja kalja onkin yliarvostettua......)

torstai 19. heinäkuuta 2012

lelelevoton ma o-o-oon





Ompas kyllä levottomat jalat tänä kesänä! Lähinnä siksi että kaikki tää matkailu on tapahtunu tosi ekstemporee.

Tällä kertaa tie vie Villen kanssa Luxemburgiin:)!! Kiva lähtee kahestaan, tulee niin pitkä ero ja paljon kilometrejä väliin kohta :(

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Uusia tuulia


Syyskuun ensimmäisellä viikolla kääntyy elämässäni uusi lehti. Nimittäin pakkaan shampanjanvärisen matkalaukkuni ja suuntaan katseeni kohti itää. Kutsun tätä elämänmuutosta nimellä Operaatio Pietari.

Pelottavaa. En ole eläissäni asunut yksin, nyt meinaan muuttaa maahan, jonka kieltä en osaa kuin chut-chut (vähän) eikä koko kaupungista löydy yhtäkään ihmistä, joka tietäisi koko nimeni. Kammottavaa ottaa niin suuria askeleita aikuistumisen tiellä ja koko rytäskään henkistä varautumisaikaa vain puolitoista kuukautta….. Sitten ollaankin jo junassa.

No, yksin asuminen on toki aika romanttinen ilmaus tuolle venäläiselle opiskelijaelämälle. Muutan opiskelija-asuntolaan, todennäköisesti 2-3 hengen kommuuniin. Ihan hyvä, niin saa vieraassa maassa helpommin kavereita.

Perus minä, muuttaminen venäjälle ei oo ihan yksinkertaista (on kaikki opiskeluviisumit, kelahakemukset, asukkaaksikirjautumisia, vakuutushankintoja, hiv-testejä, terveystarkastuksia tms), mutta sen sijaan, että ajatustakaan olisin suonut niille, olen viettänyt yöni murehtimalla Monetko kengät voin ottaa mukaan, Montako takkia, Mitkä kaikki laukut….. Vaikeita vaikeita päätöksiä. Matkalaukkuja kun on vain yksi.

Saa nähdä, miten tälle blogille käy.

En tietenkään missään vaiheessa aio tätä lopettaa, pois se minusta. Mutta missä määrin tämä muoti/tyylipainotteisuus muuttuu….? Onhan siellä toki vaatekaupat, topshopit bershkat kaikki, mutta minkä verran viitsii ostella, on toinen juttu. Otan jalustan mukaan, mutta epäilen että kehtaan siellä mennä kadulle itsestäni räpsimään. Ainakaan aluksi. :) Täytyy ehkä odottaa sen verran, että löydän sieltä ystävän kameranjatkeeksi! Sitä ennen täytyy kuvailla jotain muuta elämää.

Mutta ehkä Suomalainen Tyttö Pietarissa voisi olla sen verran urbaani teema, että jotain saattaisi jopa kiinnostaa lukea siitä. Mitä luulette?

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Simple laced tops



Sain tänään mummulta pari ihanaa, sen itse virkkaamaa pitsitoppia vuosikymmenten takaa. Luonnollisesti näihin kuuluu myös hameet, mutta toinen jäi vielä lyhennykseen ja kavennukseen. Ihailen ihmisiä, joilla on se ihmeellinen kyky tehdä asioita alusta loppuun itse. Itse suosin lähinnä saksia ja hakaneuloja.

Today I got some old laced tops from my grandmother. She had made them herself decades ago. I highly admire people who have the amazing skill of creating something from the start. I myself prefer scissors and safety pins.




En kestä… (väsymys täällä hei) fisipdhgnvhäxcugn. Huomenna tulee oikiksen kirje. Lista tulee ylihuomenna mutta kirjeet tulee yleensä (aina) päivän etuajassa. Vittumainen tilanne. En millään haluais odottaa postimiestä.………. Oon yrittänyt koko päivän suorittaa kaikennäköistä itsetutkistelua siitä, miltä tuntuu jos postiluukusta tipahtaa vain lidlin mainokset.

Projekti "oikiksen pääsykoe" ei saanut Mariasta 100prosenttia, se sai sen kevätstressiraunio Mariasta. Normaaleissa sielun ja ruumiin voimissa olisin pystynyt parempaankin. Sen takia koen, että ok universumia ajatellen olisi reilua, että sisään menee vaan Hemmot 100prosenttia. Mutta hei, niinkun oon vähän vinkkaillutkin, Plan B on venäjä. Ja sekös jos mikä on saatanan pelottavaa.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Meni ihan minnihiiriks





Minnihiiripaita, äidin 70luvulta. Näistä kuvista sitä ei huomaa, mutta vaate on aivan täysin kulahtanut. Kangas on ohutta kuin mikä ja täynnä reikiä, mukaanlukien kaksi nyrkinmentävää aukkoa niskassa. Kaula-aukkokin näyttää siltä että joku olisi jyrsinyt sitä(?) Ei ihan tarkalleen mitään mitä laittaisin päälle työhaastatteluun...

Silti. En luopuisi tästä mistään hinnasta. Ja tällainen kun olen, jotenkin mua viehättää ajatus siitä, että näytän kuin olisin lähdössä yökkäreissä lähikauppaan, mutta tohveleiden sijaan laitankin korkkarit! Melkein harmittaa etten omista yksiäkään punaisia... Olisi nimittäin ollut aika killeri mätsätä minnin korkojen kanssa.

Vähän oli yritystä (huom varpaiden lakkaus!) 


My mothers tshirt from the 70s. Its really worn out, but i wouldnt change it for anything. I kinda like the look, you know like im just running to the store to get some more toothpaste but instead of flippers, im wearing heels! Its a bummer i dont have any red ones, i wouldve been a killer to match minnies shoes! :)

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Badabaaaa


Boots. Karma of Charma (from italy many years ago) / leather shorts. only / blazer. second hand / t-shirt. new yorker

Anteeksi, että asu on vähän tylsä, mutta niin olen minäkin näin kesälomalla. Terveisiä Pietarista! :)

Kuvaa en ottanut ensimmäistäkään. Kärsin nimittäin koko matkan niin sanotusta risteilytaudista, joka aiheuttaa laivan ankaraa keinumista illalla ja aamulla mustelmia, pahoinvointia, päänsärkyä ja suun kuivumista.

Kaupunki oli ennallaan - kuudes kertahan toden sanoo! Tuttu paikka mulle, liian harvalla se on vielä käymättä kokonaan. Nojoo, teen teille joskus vähän vaikka parempaa juttua vinkkeineen päivineen kun olen siellä vähän pidempään kuin sen muutaman tunnin. :) Suomalaisilla on paljon ennakkoluuloja ja väärinymmärrystä venäläisiä kohtaan, olis joskus hauska raottaa vähän sitä millaisia tyyppejä ne on, ja miks jotkut jutut ei oo niin älyttömiä miltä ne näyttää :) Kuulostaiskos sellainen miltään?

((ja saattaa olla että koko ensvuos on pelkkää pietaria ja venäjää, mikäli muutan sinne))

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lähdössä!

Hui en oo varmaan ikinä postannu näin nopeesti, jäi kuvatkin muokkaamatta, hui apua ja hyi minua. Syynä tähän nimittäin se, että lähdetään tyttöjen kanssa risteilemään Pietariin! :) Tuli vähän ekstemporee tämä, mutta mikäs sen parempaa. Nu davai!

Off to St.Petersburg with the girls ! :)

torstai 5. heinäkuuta 2012

Ilonaiheeni, päivänpaisteeni


Kaikki alkoi yhtenä aurinkoisena päivänä. Tarkemmin sanottuna päivää ennen pääsykokeitani, kun olin viemässä muutamaa paperilappusta virastoon Hakaniemeen ja kävelin hagiksen torin ohi.

Mieleeni tuli heti ajatus, kuinka kutkuttavaa olisikaan ostaa itselleen mansikka. Ei sellainen syötävä hedelmä, vaan ihan oikea kasvi. Sellainen ihan pikkainen.

Kukkakauppiaat myivät pienen pieniä mansikkapuskia, ns. kuukausimansikoita, hintaan 1e.

Sinä päivänä en mansikkaa kuitenkaan ostanut. Ajattelin, että jos ostan sen nyt, menen kotiin hoitamaan, kastelemaan, vaalimaan ja ihan vain hihittelemään sitä, että hihi ostin itselleni mansikan, enkä olisi enää ehtinyt lukea riviäkään.

Meni tuskastuttavan kauan ennen kuin ehdin taas torille. Ostin mansikan, hihittelin, iloitsin. Minun ihana. Ville kysyi, minkä antaisin sille nimeksi. Mansikka. Sen nimeksi tuli mansikka.

Sitten kuitenkin. Vaikka kuinka sitä vaalin, lehdet rupesivat kellastumaan ja kasvi näytti muutoinkin jo perin surkealta. Olin jo epätoivoinen, oliko tämä nyt kuukausi-odotusta-mansikka, joka kuolee viikossa vai oliko osalleni periytynyt se ominaisuus, joka tappaa kaikki kasvit?

Päädyin antamaan mansikalle kukkafuudii. Jotain puutarhakasviravinnetta. Se heräsi henkiin! Mansikat punertuivat ja siihen puhkesi jopa pieni uusi kukkanen.

Nyt olisi sadonkerjuun vuoro. Voikohan noita mansikoita syödä vai onkohan se kyllästetty kukkafuudin lisäravinteilla, jotka muuttavat ihoni violetiksi ja loppujen lopuksi alan kasvaa suomuja?

Ei se mitään. Minulla ja mansikka.

My joy, my sunshine.

I was thinking, how funny it would be if I was to buy myself a strawberry. Not the fruit, but the real thing, the plant.
The idea was stuck in my head for a while because I simply had not time to go and get one from a marketplace. But when I finally did, I was so happy. I got my lovely little strawberry.
Of course the plant got stressed out and started dying. Then i fed her with some garden-plant-nutrition-stuff and she got better. Now i would seem to be time to harvest, but Im not sure whether the fruits are eatable. If I ate one, would my skin get violet and start growing scales?

Mostly, I dont care. I love my strawberry.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Polka is back!



Yksi viimekesän suosikeista, nimittäin, polka-shortsit, löysivät tiensä myös tähän kesään! Oikeasti ne ovat korkeavyötäröiset, mutta jätin muutaman napin auki ja hivutin niitä vähän alaspain. Syitä tähän on a) muutoin ne eivät olisi näkyneet paidan alta ja b) henkisen ja noh fyysisenkin kasvun myötä pidän nykyään vesirajaa mielelläni vähän alempana. (hehheh vaikea kuvitella että se voisi kauheasti näitä kuvia ylempänä olla muutoinkaan)

Mitä tykkäätte muuten laukusta? Vinkee eikö vain!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Floral shirt outfit



En voi olla ajattelematta, että tää asu sopis paljon paremmin brunetelle... :D voihan. Aina se ruoho on vihreämpää juuri sillä toisella puolella.

Kesäkeli - teki mieli saada päälle jotain vähäin kesäisempää. Ja mahdollisimman paljon kilisevää.

Pitäkää hyvä päivä kaikki! :)

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Pienet kädet



Oi, kiinalaiset ja heidän pienet kätösensä, jotka tämänkin takin ovat ommelleet. Vaikka yleensä olen sitä mieltä, että japanilaiset tekevät tyylikkäämpiä tavaroita (esim MUJI) Mutta kyllä ne kiinalaisetkin.

I love Chinese people and their tiny hands.. Just look how beautifully they have sewn this jacket, its amazing.
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<