maanantai 5. marraskuuta 2012

Sen pienen hetken ohikiitävää


Viime lauantaina mun ja Karon piti tehdä suuren suuri kirpparikierros pietarissa, tuhlata kaikki rahat ja raportoida teille. No - koska elämä, Venäjä ja kalja, emme tietenkään päätyneet yhteenkään edelläsuunnitelluista paikoista.

Kävellessämme kadulla, kolme poikaa viiletti ohitsemme kantaen afrikkalaisen jazzlaulajan patsasta. Miehillä oli kiirus ja kikatus kovasti päällä, mutta ehtivät kuitenkin kertoa devuskeille , että olivat juuri varastaneet kyseisen komeuden viereisestä baarista ja olivat nyt pakomatkalla. Kukaan baarihenkilökunnasta ei ollut heidän perässään, luoja tietää, olivatko edes huomanneet patsaan katoamista, mutta miehet jatkoivat matkaansa juosten.

(ja mehän juoksimme perään saadaksemme tästä kuvan ---olis varmaan pitänyt kysyä, olisinko saanut tuon patsaan asuntolahuoneeseeni. Kyllä tuommoinen toisi miellyttävää sisustuksellista atmosfääriä)

 Tänään on kulunut tasan kaksi kuukautta kun saavuin Pietariin. Eipä ole yhtään tylsää päivää tullut vastaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<