maanantai 15. lokakuuta 2012

Voi pyhä Pushkin!


Musta on samaan aikaan sekä älyttömän siistiä, että hienovaraisesti vinksahtanutta, että luetaan venäjän tunneilla runoja. Yleisesti ottaen oppikirjojen tekstit ovat naurettavan helppoja ja yksitoikkoisia. -joka kappaleessa joku hieman eri niminen tyyppi opiskelee yliopistossa ja tekee joka ilta läksyjä- Kielenopetus etenee hitaasti, kuukaudessa olemme kahlanneet venäjän kuudesta sijamuodosta vasta kaksi...

Mutta silti. Riippumatta kielellisista kyvyistämme, eteemme lykätään tsaarinaikain venäjää - nonniin jeee lets käännetään ja luetaan ja opetellaan näitä runoja ulkoa!


Löysin itseni äsken lukemasta Puskinin runoa ääneen. Vapaaehtoisesti. Uudestaan ja uudestaan.

Varmaan jotain venäläistä mustaa magiikkaa.

2 kommenttia:

  1. Ihan älyttömän siistii et oot tuolla! Miun kotikaupungissa! Nään jotenkin näiden kaikkien kuvien kautta Pietarin ihan uudella tavalla :---) Huippua. Niin, Pushkin ja muut kaverit... voi juma, noita samoja liirumlaarumeja pakkoluetetaan ja ulkoaopetetaan ekaluokkalaisille pikkuvenkuille! Siistii ja samalla ehkä vähän liian raskasta. Sit noihin jää vaan koukkuun ja ne runot muistaa loppuelämänsä ulkoa.

    VastaaPoista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<