perjantai 14. syyskuuta 2012

Long time no see, perillä vihdoinn!

muki2 muki1 muki3 muki4

Heippahei! Täällä sitä sitten ollaan. Tuntuu kun oisin ollu täällä vähintään kolme kuukautta, vaikka eihän tässä oo mennyt kuin vähän päälle viikko.

Aluks kun saavuttiin, säikähdin aika paljon tätä asuntolaa. Oletin sen tyyliltä ja kunnolta -noh- aika venäläistä, mutta silti.. Heh. En oikein tiedä, miten tästä teille kirjottaisin. Ihan turhaa tätä on kaunistella, mutta ei tästä silti tarvitse mitään kauhukuvia maalailla. Suomalaisilla on niin paljon ennakkoluuloja jo valmiiksi. Itse oon jo viikossa ihan sopeutunut tänne, en enää edes huomaa sellaisia asioita kuin "tosta puuttuu kynnys", "tossa on reikä tapetissa", ja "tuolta lohkee pala"

Mutta tosiaan. Eka päivä meni väsyneesti ja kaikki oli uutta, eikä oltu syöty koko päivänä mitään. Oli vähän koti-ikävä. Se helpotti oikestaan heti kun pääsin purkamaan tavarat paikoilleen (sain siirrellä huonekaluja ja "sisustaa". Täällä asuntolassa on sellainen käytäntö (ei siis periaatteessa ole luvallista, mutta who cares) että käytävillä on tavaraa, jota saa ottaa itselleen paitsi jos siinä on lappu "älä koske". Sieltä ollaankin sitten saatu astiateline ja pyykinkuivausteline ja lisätuoleja.

Jaan siis huoneen kahden muun tytön kanssa. Elisa on suomalainen ja sitten tässä on Diana Columbiasta. Ja ekstrana vielä Dianan poikaystävä Jose, joka käytännössä asuu meillä myös. Aivan ihania molemmat, ovat auttaneet tosi paljon ja tarjonneet lainaksi nettiä ja jääkaappia. Oon niiiiiiiiin onnellinen että kävi niin hyvä tuuri, että saatiin tää huone!! Oon nimittäin kuullut aika ikäviä juttuja yhteisasumisesta, eikä esim meidän naapuri (mongolialainen?) ole esimerkiks sellanen tyyppi, jonka kanssa haluisin todellakaan asua. Toivotin hyvät huomenet matkalla vessaan ja kaveri käveli suunnilleen mun yli… Ja on näillä muilla suomalaisillakin vähän konflikteja edessä omiensa kanssa.

Huonetta oonkin sitten parhaani mukaan yrittänyt "sisustaa", alotin raaputtamalla kaikkialta irti sellaista mustaa töhnää (semmosta 30 vuoden aikana kerääntynyttä) ja ostin verhot. Kyse on vaan siitä, että pienelläkin panostuksella voi olla suuri merkitys. Ja kun ei noi remonttireiskan hommat oikeen mulle istu, aattelin että tää saa riittää :D

Tuun niin oppimaan espanjaa tän vuoden aikana :D Noi lattarit on tosi hauskoja, niitä on täällä aika paljon ja niillä on ihan omat piirit. Eilenkin päätettiin kokata yhdessä, ne teki salsaa ja jotain muita lattariruokia (oli ihan sairaan hyvääää) ja sen jälkeen istuttiin iltaa niiden huoneessa oikeestaan aamuun saakka. Välissä käytiin vähän kattomassa jotain niiden tuttuja toisessa huoneessa ja yhtäkkiä pamahdettiinkin hulluihin SALSABILEISIIN? Mietin hetken kyllä, että kylläpäs sitä ihminen omituisiin tilanteisiin elämässän päätyy. Tuntui siltä kuin olisin astunut johonkin madonreikään tai mut olis biimattu keskelle elokuvaa! Pietarilaisessa asuntolamurjussa pimeessä huoneessa 30 ihmistä tanssimassa salsaa :D Edes mun ei annettu olla tanssimatta, vaikka yritin kovasti vakuuttaa ne että me suomalaiset ollaan vähän kankeempaa sorttia.. Hullua. Hauskaa, mutta jotenkin ihan kajahtanutta :)

Tää koko asuntola on ihan kuin pieni maailma. Ihmisten tapaaminen on tosi siistiä. Varsinkin kun se on niin naurettavan helppoa. "Privet! Kak dela?" (Moi! Mitä kuuluu?) on joka kerta riittänyt. Riippumatta siitä, etten ainakaan vielä puhu venäjää kovin hyvin. Paranemaan päin kuitenkin. Oon jutellut mm senegalilaisten, libanonilaisten, lattareiden, kazakstanilaisten ja venäläisten kanssa. Ainiin ja oliko vähän siistiä syödä sambialaista ruokaa! Tutustuttiin keittiössä moniin afrikkalaisiin, joista Boskar-niminen poika tarjos meillekin… Mannapuuroa ja jotain kanaa käsin syötynä :)

13 kommenttia:

  1. kyllä ne jotkut suomalaiset asuntolat ja opiskelija-asunnotkin on aika huono kuntosia, joten ei sielä asiat varmasti paljon pahemmin ole :) Ihana kuulla, että oot viihtyny! Tästä vuodesta tulee varmaan ikimuistonen, ainakin kuulostaa siltä!
    Suoraan sanoen, oon ehkä hieman kateellinen, vaikken venäjälle ehkä lähtisikään ja viihdyn hyvin täällä omassa pikku kolossa :D Kuulostaa ihan seikkailulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun ajattelet niin kannustavasti :) Mutta kyllä täällä se asenne mitä tulee tämmöseen ei-omaan elinympäristöön on ihan eri kaliiberia kun missään suomessa :D Ja kyllähän suomessakin on vaikka minkälaisia seikkailuja, tärkeintä että on oma ihana kolo jossa viihtyy! :)

      Poista
  2. kiva postaus! lisää tätä :-)

    VastaaPoista
  3. ooh kuulostaa niin siistiltä!! vau! innolla oottelen lisää postauksia! tulipa ikävä pietariin tosta vikasta kuvasta, oi <3

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista kuulla elämästä Pietarissa! Se on hieno kaupunki :D

    VastaaPoista
  5. Vooaaah! Ihanaa kuulla sun juttuja sieltä. Kuulostaa niin siistiltä ja randomilta toi elämä siellä asuntolassa. :-D Nauti nauti!

    VastaaPoista
  6. voi kuulostaa niin kivalta! ja hii tuttua maisemaa tossa viimesessä kuvassa!!! tosin viime keväänä kuoromatkalla käytiin Pietarissa ja nautin joka hetkestä, oli kyllä upee matka ja haluisin Pietariin takasin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eihän se mihinkään oo karkaamassa ;) Helsingistä 350km!

      Poista
  7. ihana kuulla susta! kuulostaa ihan mahtavalta menolta, hyvä että viihdyt!!

    VastaaPoista
  8. Ihan loistavaa et kaikki funkkaa siel noin hyvin! much love sulle sinne <3

    VastaaPoista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<