sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Haavoittunut enkeli

Voi, olen niin surullinen.



You really dont appreciate your health enough until something that damages your ability to do things on your own happens. I fell and hurt my ankle. (we are not sure if its broken but i dont think so) So now i have to use these..!! And im off to Barcelona on wednesday. I cant take pictures without help, i cant really shop if i would have to try it on.. And i have to wear a backpack. And i dont have one yet. And im sad.


Ei omaa liikuntakykyä tai itsenäisyyttä osaa arvostaa tarpeeks ennenkuin sen hetkellisesti kadottaa. Kaaduin siis koroilla kun juoksin ja astuin sellaseen uraan, mistä vesi valuu rännistä kadulle. Itseasiassa oon todennut, että en olis muuten koskaan kaatunut jos ne ois ollut jotkut oikeet korot.. Mun kiilapohjat on niin pehmeet ja mukavat ja matalat, että niissä unohtaa olevansa koroilla. Aina jos käyttää korkeita korkoja, tietää ihan tarkalleen mihin astuu, muttakun flätseillä ei tarvii kaikkia kadun rakosia huomioida, en myöskään tehnyt niin.

Noh, nilkka ei sentään ehkä (huomenna kuvataan) murtunut, mutta nivelsiteet meni, enkä pysty tälle jalalle astumaan OLLENKAAN. Eli linkuttaminenkaan ei onnistu. En varsinaisesti kuvailis itseäni mitenkään erityisen ketteräksi kaveriksi niin vähän hirvittää noilla yrittää mennä esim portaita alas.. tai bussiin :DD ...... ois nyt ollu ees perkele vasen jalka ni voisin ajaa autoo!

Pahintahan tässä nyt siis on keskiviikkoinen matka Barceloonaan. Mua harmittaa tosi paljon. Kaupunkimatkat on aina hyvin kävelyorientaatiosia... Valokuvaus olis ollu mulle tosi tärkeetä, mutta nyt tarvitsen siihenkin apua. Olin myös kattonut valmiiksi kaikkia vintage-liikkeitä, kirppareita, suomalaisten barcelonassa asuvien ihmisten kauppoja ja kahvilota jajaja muita, missä olisin halunnut käydä, mutta nyt en uskalla alkaa änkemään itseäni metroihin tms. Enkä pysty käyttämään käsilaukkuja, joten reppu. Eikä mulla ole sellaista. Vielä.

Harmittaa tosi paljon. Tosi tosi paljon. Olin niin odottanut tätä.

11 kommenttia:

  1. ORIENTOITUNEITA,.. koska osaan kirjottaa ja silleen :DD

    VastaaPoista
  2. voi eii! :-( mulla murtu vappuna pohjeluu, jouduin sitte lähes koko kesän oleen jalka kipsattuna polveen asti ja kepeillä liikuin. Lähinnä hämmennyin siitä että kuinka moni pikkuasia ei yhtäkkiä onnistunukkaan tosta noin vaan. mutta toivottavasti nautit reissusta tosta nilkasta huolimatta, tsemppiä! :>

    VastaaPoista
  3. voi eiii! :< mua harmittaa sun puolestaki!
    multa murtus nilkka joskus ala-asteella (tuli ainaki selväks etten oo kauheen lahjakas hiihtämään......) ja mökötin pari viikkoo kotona ku en halunnu lähtee keppien kans mihinkään :D

    mut toivottavasti sun nilkka paranis ees vähän ennen sitä sun matkaa!

    VastaaPoista
  4. BUUU:(( toivon sulle jotai ihmeparantumista, koska toi on jotenkin vaan ihan..paskaa.. !!

    VastaaPoista
  5. Voi eikäää :( nyt pitää vaan toivoa ihmeparantumista! jos sellainen ei soittele niin silti ilo irti reissusta joillain toisilla keinoilla. pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  6. Auuts miten huono tuuri! Toivottavasti parantuis mahollisimman nopeasti.

    VastaaPoista
  7. Voi sinua!! Tsemppiä.. =( Toivottavasti jalka parantuisi nopeasti. : )

    VastaaPoista
  8. Oletko jo tarkistanut, saisitko peruttua matkan ilman kustannuksia sairastapauksen takia? Reissuaminen tuollaisen jalan kanssa on nimittäin täyttä paskaa. :(

    VastaaPoista
  9. Salla: saisin peruttua, mulla on paperit valmiina, jos päätän etten pysty. Mutta aattelin että onhan sitä ihmisiä kädettöminä ja jalattominakin niin enkhän mä pärjää ;) Tää on nimittäin kuoromatka eli siirtomahdollisuutta ei ole :D Meen sitten vaikka uudestaan jouluna ja teen kaikkee erilaista ! :) Tulee vaan istuttua vähän enemmän starbucksissa... :D

    VastaaPoista
  10. voi ei tsemiä! tiedän tunteen, nimittäin paskoin oikean nilkkani nivelsiteet reilu 2 viikkoa sitten ja olin superhuolissani koska edessä oli muutto englantiin.. Mutta nyt on jo superhyvä meno onneks =)
    ja siis toi on niin totta, että terveyttä osaa arvostaa vasta kun sen kadottaa..

    VastaaPoista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<