keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pietarilaakson marraskuu


Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. 

- Tove Jansson, Muumilaakson Marraskuu








Niinpä. Pohjolan Venetsia oli ehkä Pietari Suuren Muumimaailma, mutta minä en valitettavasti ehdi vetäytymään koloon tavaroineni odottelemaan talven tuloa. Toisaalta Pietari tuntuu enemmän Pietarilta kun on kylmää ja harmaata. Rakastan olla täällä kesällä, mutta se ei vain ole sama kaupunki. Täällä kuuluukin olla kylmää ja koleaa.

Sanovat Pietariin liittyvän paljon mystiikkaa. Legendoja löytyy joka patsaaseen. Erityisen usein olen kuullut tarinan, joka liittyy sfinkseihin. Legendan mukaan johonkin tiettyyn kellonaikaan yöllä.....ne herää henkiin? Okei olisi pitänyt kerrata tämä tarina. En perusta kummitusjutuista, mutta aina kun bussi ajaa Palatsisillan yli, mietin niitä, jotka menettivät henkensä kaupungin rakennustöissä. Pietari rakennettiin luiden päälle.

Viimeaikoina tämä kalseus tuo mieleeni kaikki pietarilaiset rikoslegendat, jotka tiedän. Se varmasti johtuu näistä rikosoikeuksista ja kriminologioista, joita on tullut luettua ja opiskeltua poikkeuksellinen paljon. Ja siellähän kuulee ne hurjimmat jutut. Ja kaikkihan tietää, että murhat tapahtumat kylmällä ja kalsealla säällä. Olen katsonut muutaman tuotantokauden kuuluisaa televisiosarjaa Bandistkij Peterburg (Rikollinen Pietari). (Sielläkin sää on aina harmaa ja kylmä) Sarja kertoo toimittajasta, joka sekaantuu synkällä 90-luvulla mukaan eri rikollismafioiden välienselvittelyihin. Sarjan on kirjoittanut Andrej Konstantinov, joka otti itsestään mallia päähenkilöön. Myös tapahtuvat perustuvat löyhästi tositapahtumiin. (Tosin mukaan on lisätty rutkasti äksöniä). Kuitenkin, kiistatta olivat hyvin levottomia aikoja silloin Neuvostiliiton hajoamisen jälkeen. Konstantinov muuten vetää minulle tutkivan journalismin kurssia yliopistossa. Luennoitsijoita on muitakin, mutta istun joka tapauksessa siellä eturivissä silmät lautasina, niin että melkein kuola valuu pulpetille kun saa suuta kiinni niiltä jutuilta.

.......... Mites tässä nyt taas eksyttiin päivän teemasta? Tulin vain kertomaan teille, että lähdin tästä Italiaan! :) Neljä päivää, ensin Rooma, sitten Milano. Ciao!!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Karvahattukauden avajaiset





hat. hm // coat. hm // backpack. fjallraven

Tänä aamuna Pietarissa oli -6 astetta! Jestas ei vielä. Sisälämpötilakin lähestyy uhkaavasti aivan liian alhaista. Täytyy saada aikaiseksi tehdä asialle jotain. Koska asia, jonka venäjällä oppii lähes ensimmäistenä - ikkunoiden tiivistys. Noista vanhoista puuikkunoista (joissa EI ole mitään tiivisteitä) vetää niin, että päässä humisee. Vielä olen ollut sitä mieltä, että hyvä vaan, koska se tasapainottaa hieman ylikuumia pattereita. Mutta kohta ei enää naurata.

Mulla oli ongelma: kuinka saada kaikki haluamani luentomateriaalit, kirjat, sateenvarjot ja muut mukaan, niin, ettei laukkuolkapääni laske lattiatasolle niitä raahatessa? Ryhdyin reppureippailemaan. Ja sitten oli luonnollisesti pakko ostaa uusi takki, koska reppu ei sopinut mihinkään muihin takkeihini. Ja tässä sitä ollaan! Suomessa reppu, erityisesti kånken, on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta venäjällä reppuja käyttävät lähinnä esiteinit. Ja nyt minä!

Kaveritkin varmaan lopettavat kohta kyselemisen, mihin olen matkustamassa. Kirjastoon!!

Pitäis saada lanseerattua tänne Venäjälle pikkujoulut. Vaikka pikku-uusivuotiset tai jotain vastaavaa. Kaikkialla kaupitellaan juhlamekkoja, ja aina kun tajuan pitäväni jostain, kysyn itseltäni mihin sen muka pukisin ja jätän sen henkariin. Pimeimpään vuodenaikaan tarvitaan pikkujouluja. Vaadin.


Olis myös tosi kiva, jos viitsisitte käydä äänestämässä mun siskoa Fjällrävenin matkalle Pohjois-Norjaan, joka kestää neljä päivää ja jonka aikana edetään 300 km koiravaljakolla! TÄSTÄ

tiistai 11. marraskuuta 2014

Pari juttuu


Fiilistellään sitä, mitä mulla oli tänään päällä! Ja mun uusia puhelimen kuoria, joissa lintuteema jatkuu jee!

No ei. Oli mulla oikeaakin asiaa. Eli meiltä muutti pois tässä taannoin yksi kämppis. Mikä tarkoittaa, että meidän kimppakämpässä on nyt yksi vapaa huone. Hinta huokea, sijainti loistava. Vladimirskayan metroaseman vieressä. Eli jos olet, tai tunnet jonkun suomalaisen tytön (vuokranantajan vaatimuksesta), joka haluaa muuttaa meidän kanssa tänne, niin mulle saa laittaa sähköpostia maria.riivari (a) gmail.com ! Vuokrataan heti kun sopiva kandidaatti löytyy. (tai mahdollisuuksien mukaan voidaan sopia parin kuukauden päähän)

Käytiin juuri avatusta "Chocolate Barissa", joka löytyy Nevskiy Atriumista Mayakovskayan metroaseman vierestä. Aluksi olin närkästynyt pienestä kupista (tuossa on varmaan 1,5 desiä), joka ei aluksi mielestäni lainkaan vastannut hinta-laatusuhdetta. Kuppi maksoi 140 ruplaa. Ja sitten taas mieleeni iskostui, että eurohan on jo 60 ruplaa! Herttileiri, juurihan se oli 40! Lasken kaiken edelleenkin vanhan kurssin mukaan. Koska olen tottunut siihen, enkä ole jaksanut sopeutua, vaikka onhan se ollut yli 50 jo puoli vuotta. Nyt ymmärrän mummoja, jotka muuttavat Suomessa edelleen hintoja markoiksi.
Niin ja noista "hot chocolateista" vielä puheen ollen. En ollut tajunnut, että se on todellakin sulaa suklaata! Olin aina luullut, että se on vain toinen nimitys kaakaolle. Eli aika tujua tavaraa. Ensi kerralla ostamme tuollaisen puoliksi.


Jos nyt joku sattuu olemaan tai poikkeamaan Pietarissa, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Ksenia Diodorovan näyttelyssä "In the Cold" Loft Project Etagissa! Tässä dokumenttiprojektissa Diodorova matkusti Tadzhikistaniin, kuvasi siellä paikallisia perheitä ja palatessaan Moskovaan jatkoi kuvaten näiden perheiden sukulaisia, jotka olivat lähteneet Venäjälle töiden perässä. Muun muassa Tadzhikistanista Venäjälle muuttaa vuosittain valtava määrä niin kutsuttuja gasterbaittereita lähettämään palkkapussiensa sisällöstä ison osan takaisin kotimaahan.
Mielenkiintoisia tarinoita, huikeita valokuvia ja ilmainen sisäänpääsy.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Mania


earrings. hm //

Minulla on materiaaliheikkouteni. Ennen ostelin paljon korkokenkiä. Nyt se on jäänyt, koska näillä Pietarin korttelinväleillä korkokengät eivät juuri huvita ja minulla on tarpeeksi sellaisia, joita käytän niin harvoin. Laukkuja en ole koskaan erityisemmin haalinut.
Miten muuten on, uskotteko siihen, että kaikki tytöt jakautuvat ns. laukkutyttöihin ja kenkätyttöihin?

Moniin muihinkin asioihin hamstraukseni on loppunut. Viime aikoina olen ollut erityisen onnellinen, miten vähän takkeja minulla on jäljellä, vaikka ennen puoli vaatekaappiani oli niitä. Sitten taas toisaalta olen kompensoinut niitä kotiasioilla, kuten lakanoilla ja astioilla. Saattoipa olla, että vaihdoin vain kohdetta.

Mutta korvakorut ovat edelleenkin pop. Ja nämä käyvät. Tervetuloa kokoelmaan!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Olipa kerran banaani


Olinpa kerran Pietarissa. Kävelin kadulla ja näin valtavan banaanin (puoliksi maissin) ja halusin ottaa sen kanssa kuvan. Se oli hyvä päivä ja tämä oli hyvä tarina.


Meillä nyt LOMAA. Eli pitkä viikonloppu. Maanantai ja tiistai vapaa, koska 4. marraskuuta on Venäjällä kansallisen yhtenäisyyden päivä (vai niinköhän se oli?). Totuus on se, ettei kukaan juuri muista (tai tiedä), miksi sitä vietetään.

No se ei olekaan niin yksinkertainen juttu.  Vuodesta 1612 juhlittiin Moskovan vapauttamista miehittäjiltä, sitten 1917 vuoden lokakuun vallankumousta, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sovintoa ja vuodesta 2005 kansallista yhtenäisyyttä.

Huh. Olipas se sekavaa. Tärkeää on kuitenkin se, että keskelle syksyä tarvitaan kansallinen juhlapäivä. Kun juhlapäivät eivät ole uskonnollisia, ei se ole niin justiinsa, mitä juhlitaan! Kunhan juhlitaan!! Kansa tahtoo vapaapäivän ja sitähän he saavat. Eikä minuakaan haittaa.

En osaa sanoa, kumpi oli mielenkiintoisempi tarina: banaani vai juhlapäivät? Nojaa. Ainakin osasin puhua jostain muusta kuin opiskelusta. Kerrankin!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Vinkkinurkka: 8 store


Tuli tässä mieleen, että empäs olekaan pietarivinkkaillut teille aikoihin. Käväisin työn alla olevien postausten hautausmaalla ja täältä pesee!! 8 store on Taiga-kommuunissa sijaitseva vaatekauppa, jossa myydään pääasiallisesti venäläisten nuorten suunnittelijoiden tekeleitä.

Tykkään 8 Storesta. Kaupan ikkunoista aukeaa ihana näkymä Neva-joelle ja Pietaripaavalin linnoitukselle. En ole koskaan kyllä ostanut tuolta mitään, mutta aina on paljon hauskoja juttuja, joita katsoa. Varsinkaan asusteet eivät mielestäni ole kauhean kalliita. Nämä kuvat ovat viime kesältä, mutta katsokaa esimerkiksi tästä mitä ihanaa siellä on nyt myynnissä....



Että sellainen. :) Kirjoitan itse Taiga-kompleksista myöhemmin (sieltä löytyy kirjakauppa ja pari kahvilaa, ja ehkä jotain muutakin, rehellisesti sanottuna en ole varma). Varsinkin kesällä tuli istuttua Taigan ihanan sisäpihan terassille... Oi kesä. Nyt siellä tulis vilu.

http://8-store.ru/
http://space-taiga.org/
 
Osoite:
Dvortsovaya naberezhnaya, 20, Sankt-Peterburg

Hey guys! I just realized I haven't been giving out a lot of tips for Saint-Petersburg lately. 
So I went to the cemetery of the posts I've been sort of working on, and here we go! 8 store is located right on the Neva river in the Taiga platform. The store sells clothes and accessories from young (mainly Russian) designers. Now that I'm looking at these pictures from last summer I really feel like I should stop by there again soon...

lauantai 25. lokakuuta 2014

Lauantai vihdoinkin




sweater. lindex / earrings. hm / pants. mango

     Koska kiharat ovat parhaat kolmantena päivänä.


Ihanaa! Vihdoinkin lauantai! Kävin jo aamulla tullioikeuden luennolla, mutta ei siitä tullut mitään. Kuuntelin kyllä kokoajan, mutten oikeasti kuunnellut. Meidän piti mennä Reginan kanssa nykytaidemuseo Erartaan katsomaan Voguen näyttely Venäjän vaikutuksesta muotiin, mutta Siperian tuuli kävi lävitseni ja päätin mennä kotiin syömään pullaa. Siis vielä kun voin, sillä sen näyttelyn jälkeen syödään kaksi päivää vain salaattia ja sitten vasta kolmantena päivänä pullaa. Ja sitten taas ei syödä pullaa, koska sen ahmimisesta viime kerralla tuli paha olo. Eli se normaali juttu, tiedättehän.
 
Sain yliopistolta ilmaisen lipun huomiseen jalkapallo-otteluun, pietarilainen Zenit - (vastaan sen kaupungin joukkue, jossa herra Obelix eikun Depardieulla on talo). Kivaa tehdä juttuja, joita en ole ennen tehnyt. Se piristää.


Niin ja hei, tulipas tässä mieleen mainita, jos joku ei ole kartalla. En ole siis enää mukana indiedays-blogiyhteisössä. Viime kesästä. Kuulemma mun monen kuukauden postailutaukoni ei sopinut heidän konseptiinsa............ Aijjaa niinkö? heh heh.

Anyhow, mainitsen tämän, jotta ne, jotka seurasivat blogiani sitä kautta, löytäisivät vaihtoehtoisen tavan seurata, tuolta sivusta -------------------------------->

Hyvää viikonloppua !

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

What doesn't enter then my slumbering mind?


Onko tylsää puhua vuodenaikoihin liittyvistä jutuista?
Tekee mieli puhua säästä.

Tosin empäs taida. Olisi noloa huomata kirjoittaneensa vuosia blogia säästä. Että voisivat sitten ainakin jälkipolvet todeta: "Jep. Syksy se oli silloinkin"?

Mutta jos nyt sitten kuitenkin vähän? Yritän parhaani mukaan skipata pekkapoutailun. Ja myös sen, mitä teetä tykkään juoda juuri tänä syksynä. Tai toisaalta kerron kuitenkin. Chili-teetä.


Pietarin syksy. Kansa on vaihtanut villakangastakit toppatakkeihin parin viimepäivän aikana. Ja pipo löytyy joka lähes jokaiselta, ja viikon päästä varmasti viimeiseltäkin. Täällä ei kylmyyden kanssa pelleillä!

Tai mummojen, jotka suuttuvat yllättävänkin henkilökohtaisella tasolla, jos nuori ihminen yritääkin kulkea talvella ilman hattua. Tai jos hiuskuontalon takuttomuus ei täytä heidän laatuvaatimuksiaan. Kuten kerran allekirjoittaneella. Joskus viime talvena kirjaston narikkatäti yritti useampana päivänä peräjälkeen tarjota minulle hiusharjaansa lainaksi. Silloin tajusin, että mummo varmaan pelkää puolestani, ettei minua kohta kukaan huoli vaimoksi. Totesin, että nyt varmaan täytyy vähän skarpata. Eikä suinkaan niiden potentiaalisten kosijoiden, vaan mummon mielenrauhan takia.

Sain seuraavalla kerralla kehuja (vaikka kettuilulta se enemmänkin kuulosti) hienosti kammatusta tukastani.

Ah, babuskat.

Pidän tästä tiedekuntani ikkunasta avautuvasta näkymästä. Pidän siitä myös ilman upeita ruskavärejä. Hauska on taustalla näkyvä moderni rakennus. En muista sen nimeä, mutten myöskään pidä sitä kovin tärkeänä tämän tarinan kannalta.

Kuten kuvastakin huomaa, rakennus ei ole aivan matalimmasta päästä. Vaikka se ei sijaitsekaan aivan Pietarin ydinkeskustassa, sen erottaa kyllä kaukaakin. En tiedä, minkä kokoinen rakennuksesta piti alunperin tulla, mutta aina silloin tällöin kun täällä Venäjällä päästään oikein kunnolla tekemisen meininkiin, niin siinä samassa rytäkässä pykästään vielä muutama ylimääräinenkin kerros! Kukas niitä nyt siinä laskemaan joutaa...

Pietarin kahtaväestö ei kuitenkaan tulkinnut tapahtunutta aivan näin. Heidän historiallisesti arvokas keskustansa on tarkoin varjeltu ja jättiläismäinen talo takavasemmalla ei heidän mielestään tuonut siihen mitään lisää. Onneksi arvovaltainen jokin toimeenpanovaltaa edustava organisaatio ehti väliin ja pakotti purkamaan talosta viisi laitointa kerrosta.

Aina silloin tällöin piirrän mielessäni ne viisi purettua kerrosta tuonne talon päälle.


Niin ne päivät täällä valuvat eteenpäin. Toinen toistaan pimeämpinä, harmaampina ja kylmempinä. Ja samalta tuntuu yliopistolla. Mutta se tunne toistuu joka vuosi, täysin riippumatta elämäntilanteesta ja paikasta. Siksi tiedän, että se on ohimenevää. Eikä kyse ole vain omasta pääkopasta vaan myös ihmiset ympärillä vaikuttavat lamaantuneilta. Täytyy jaksaa muistuttaa itselleen, että syksy se taas siellä yrittää väsyttää. Ja juuri silti väkisinkin hymyillä enemmän.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Petrogradka


coat. sisley // bag. lumi // blazer. zara // jewellery. lindex // shoes. zara



Kouluviikon alku.

Ja hyvinhän se lähti käyntiin. Mutta maanantai onkin harvoin se vaikea päivä. Takana on kuitenkin viikonlopun (lue: sunnuntain, koska meillä on lauantaisinkin luentoja) verran lepoa, joka toimii varaparistona vielä maanantaina. Luulempa että tässä yökukkuessa kulutin sen pariston loppuun. Huomenna eikun kahvia pannuun ja takaisin kirjastolle.

Olen ottanut projektikseni opetella aloittaa työnteko aikaisemmin, ja lopettaa myöhemmin. Vielä en ole saanut tuloksia. (Koska en ole saanut sitä kovin hyvin käyntiin --- Käytän suurimman osan ajastani tekopyhästi asiasta vaahtoamiseen kavereilleni, yrittäen kannustaa heitä mukaan, vaikka itse saa tikkua ristiin tavoitteeni saavuttamiseksi). Edelleenkin pidennän mielummin aamu-uniani ja nipistän tsemppiä itsestäni yöllä, koska pakko koska en ole ehtinyt ja se...ja se...ja se... pitää olla huomenna. Päätee myös muuten tähän päivään. Tällainen käytös olisi ihan ok, jos pinnisteltävää olisi vain aika-ajoin, mutta nyt kun työtä on suhteellisen paljon jatkuvasti, tämä luonteen heikkous aamuköllöttelyyn on kitkettävä arkiaamuista kuin rikkaruoho!

En halua olla niitä tyyppejä, joka osaavat vain puhua siitä, mitä pitäisi tehdä, mitkä asiat ovat hyväksi ja mitkä eivät, mutteivät muka itse lukeudu niihin, joiden pitäisi tehdä näin. Tunnen sellaisia tyyppejä ihan tarpeeksi.

Toivottakaa hyviä AIKAISIA aamuja! :)

// Start of the week. This week started out well, but mainly because on Mondays you still have some restored energy from the Sunday that keeps you going. But I kinda get the feeling that I already ran out that battery and it's only 3am Tuesday... Ive been trying to learn to start my days earlier, that I could stop working earlier so that I wouldn't have to be up all night because I still haven't finished this...and that...and that. But no results so far. (Because I haven't really managed to wake up any earlier....) But it all starts tomorrow, right?  So wish me good EARLY mornings from now on! :)

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Fäsön aamiainen


Kuvissa on muutamia epätarkkuuksia, joita haluaisin hieman selventää:
Oikeasti minunkin aamupalaleivissäni on avakadoa, tuoretta rukolaa, merisuolaa ja mansikoita.... (okei, myönnän, etten ole hirveän tarkasti seurannut bloggareiden leivänpäällismuotia, mutta jotain fäntsyä niissä aina on). Nakinpuolikkaat kuvissa ovat valotushäiriö. Ja oltermanni. Jota saa muuten edelleenkin Pietarista ostettua, ihan noin btw.

Ainiin ja mitäs tykkäätte uudesta tarjottimesta? Se on mun uusien syyskenkien kenkälaatikon kansi. Totesin, että vaikka laatu ei olekaan ehkä kovin korkea, se on juuri sellainen kuin olen jo pitkään etsinyt.


Rakastan lukea paperilehtiä. Niin muoti kuin lifestyle-juttujakin. Tosin mulla tuli pala kurkkuun, kun viime muutossa heitin pois vinon pinon erilaisia lehtiä. Ajattelin, paljonko rahaa olen laittanut tähän läjään vain kahdessa vuodessa? Se oli kuitenkin vain 15 senttinen pino ja osa niistäkin minulle oli annettu, mutta jos lehdet maksavat halvimmillaan 4,90€ ja kalleimmillaan 8,40€, kyllä siitä aika kunnioitettava potti syntyy. Enkä edes uskalla ajatella sitä summaa ruplissa. Jostain syystä saan pienen sydänkohtauksen ruokakaupassa, jos jokin maksaa 100 ruplaa, mutta 2 euroa Suomessa tuntuu niin kevyeltä - sehän on kolikko!

Mutta silti.. Lehdet on kivoja.

Ja siksi on kivaa, että Venäjällä muotilehdet ovat halpoja. Tämäkin kuvien Harper's Bazaar, jossa on yli 470 sivua, maksoi noin 150 ruplaa eli 3 euroa! Vogue maksaa muistaakseni 118 ruplaa eli 2,40 euroa. Lisäksi mielestäni venäläiset lehdet ovat laadukkaita verrattuna moniin saman lajin edustajiin muissa maissa. Terveisin, hyi mikä tää on öö brittiläinen muotilehti, viekää se pois, heti. Tuliaisvinkkejä Venäjällä? - lehtihyllylle MARS! 


I love reading magazines. Fashion and lifestyle. Although I almost got a heart attach when I was throwing away some old ones recently. This things cost some serious money, when you consider the growing piles! I always thought, that I would keep all the magazines I've bought, and sometimes read them again (or just make a super cool bedside table out of them)... But then I realized - not only is that unpractical, but also very never going to happen. So from now on, I'll keep on buying these wonderful things, but just a little bit less.

And thank God I live in Russia, where fashion magazines are not only very good quality, but a lot cheaper than in Europe! Always look on the bright side of life... *whistling* 
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<