perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kiireitä kiireitä

meh11 meh12
Hyvää perjantaita kaikille! Kohta viikko loppuu täälläkin, mikä on hyvä, koska en ollut aivan varma, selviäisinkö siitä hengissä. Nyt on opiskelussa sellainen vaihe päällä, että kaikki työt pitäisi palauttaa, kaikki kertaamattomat asiat koko keväältä alkavat painaa niskassa ja tenttikausi alkaa jo pikkuhiljaa häämöttää horisontissa. Kiireistä siis pitää.

Ja oli hyviä ja huonojakin uutisia. Eilen tulivat tulokset rikosoikeuden yleisen osan tentin komissiosta. (Niille, jotka eivät ole lukeneet tätä blogia kovin pitkään, tämä oli varmaan hepreaa, mutta kerrattakoon, että se oli siis toinen uusintatentti, josta läpipääsemättämöt potkaistaan yliopistosta pellolle). Oikea komissio oli siis jo alkukeväästä, mutta tämän kokeen osallistujat olivat kipeitä koepäivänä, jolloin sitä siirrettiin heidän osaltaan yli kuukaudella.

Onneksi, yksi parhaimmista ystävistäni pääsi kokeen läpi (vaikka hilkulla olikin, täytyy myöntää)... On kammottavaa pelätä ystävänsä puolesta. Venäjä on niin valtava maa, että jos toinen palaa kotiinsa yli 9 lentotunnin päähän, voitte kuvitella, kuinka usein sitä sitten tavataan.

Huonommin kävi toiselle kaverilleni. Hän ei päässyt koetta läpi. Näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta huojennuin ehkä hieman. Ei nimittäin ole myöskään miellyttävää katsella kun jollekin koko opiskelu on pelkkää selviytymistä, hampaiden kiristystä, eikä tuota kuin kyyneleitä ja tuskanhikeä. Poika on nippa nappa 19-vuotias ja uskon todella, että hän löytää itselleen sopivamman alan tai yliopiston. Sääli vain. Hänkin lähtee kotiinsa Jakutskiin (tai armeijaan). Ei voi kuin toivoa, että tapaamme vielä.

Eipä tuolle enää mitään voi - niin se elämä vaan heittelee. Mutta allekirjoittanut ei ole lähdössä minnekään. Paitsi lauantai-iltana kirjastoon.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mikä Pietarissa on paremmin kuin Helsingissä?

Ajattelin, että kokeillaas kaiken tämän synkkyyden keskellä vähän erilaista vinkkeliä :)
spb1
Taksit 
Miten taksin tilaus siis toimii? Ensin soitat taksifirmaan, kerrot mistä haluat ja minne (ja milloin, tilaan yleensä kaikki taksit etukäteen ihan vaan koska voin). Taksifirma kertoo samantien paljonko kyyti maksaa. Ja arvioidun odotusajan (yleensä 5-15min). Odotellessasi saat tekstiviestin, jossa lukee, mikä auto sinulle on tulossa, mitä väriä, rekisterinumero, kuskin nimi ja metrin tarkkuudella auton etäisyys ja saapumisaika. Kun taksi kurvaa paikalle saat sekä tekstiviestin, että automaattisoiton, että auto on odottamassa. Eikä kuski ei laita mitään mittareita juoksemaan, eikä lisähintaa tule (jos ei odotuta yli kymmentä minuuttia eikä yleensä silloinkaan). Kun hyppäät kyytiin kuljettajasi tietää jo, mihin ollaan menossa. Teknisesti tämän toteuttaminen Helsingissäkin olisi pikkujuttu, ihan noin btw.
spb2
24h ruokakaupat 
Vaatiiko tämä hirveästi perusteluja? Kysymys on siitä, kuinka usein sitä nyt oikeasti tarvitsee mitään ruokakaupasta keskellä yötä. No---- Yllättävän usein! Varsinkin Helsingissä, kun lähikauppa menee kiinni kello 23. Ja nälkä tulee tasan 23:05.  
spb3
Liikennevalot, joissa on sekunttikello
Okei tämä on ehkä tätä "Maria on neuroottinen omituisista jutuista" osastoa, mutta siitäkin huolimatta haha. Muistan vaan kun silloin joskus matkalla kouluun olivat ne yhdet liikennevalot, jotka aina kääntyivät yhtäkkiä punaisiksi ja siten käynnistivät perhosefektin, jonka takia myöhästyin kaikista muistakin liikennevaloista ja täten myös bussista ja sitten olinkin jo myöhässä koulusta. Muutoinkin on inhottavaa lähestyä vihreitä valoja... Pitäisikö nopeuttaa askeleita, että ehtisin varmasti vai ehtisinkö sittenkään vai pitäisikö tarkoituksella madella ja päättää että menen seuraavista TAI NYT JUOKSEN ei hemmetti nyt se vaihtui. Pietarissa ei tarvitse stressata - tiedät vaihtumiset ja kestot sekuntin tarkkuudella. Voisko joku kehittää tälle vaikka Suomeen jonkun puhelin applicationin?  
spb4
Alkoholin käyttö 
Monet varmasti tietävätkin, että venäläiset juovat aina vain ruoan kanssa. Me yleensä tilaamme baarissa oluen kanssa grenkejä (paistettuja ruisleipätikkuja juuston ja valkosipulin kanssa). Muutamat ystäväni ostavat jopa 50 gramman kokoisen pussin pähkinöitä oluen kanssa (vaikka sehän on ihan säälittävä koko hintaansa nähden), mutta hei - ilman ruokaa ei juoda. Kuitenkin kaikesta, mitä olen täällä ystävieni ja tuttavieni kanssa viettänyt aikaa, kiteyttäisin sen näin: Venäläiset juovat kun on hauskaa, eikä siksi, että olisi hauskaa. En ole koskaan kuullut täällä sellaisiä banaaleja lauseita kuin "tänään vedetään perseet" tai "huomen ollaan sit ihan naamat"... Täällä alkoholi ei ole uskonto, eikä siitä tarvitse puhua kokoaikaa, eikä jokainen auringon pilkahdus tarkoita viinilasillista mattolaiturilla. En sanoisi että täällä aina juotaisiin yhtään sen vähempää (pääsääntöisesti kyllä), mutta ainakaan siihen ei suhtauduta fanaattisesti. Eikä ketään ihmetytä, jos joku ei juo. Monet tytöt eivät juo ollenkaan tai sitten vain "Chut chut" (ihan pikkuisen). Meidän piireissä juhliin ostetaan aina kaikille yhteiset juomat tai sitten toimitaan nyyttäri-periaatteella, mutta siltikään kukaan ei panttaa omia juomia
spb5

Huh. Olipas se vallankumouksellista! Ja ymmärrätte varmaan, etten ole tekemässä myöhemmin vastineeksi listaa asioista, jotka ovat Helsingissä paremmin... Tulisi vain todella tylsä ja pitkä lista ;)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Huomaamatta

vesna1 vesna4
Joku ruokki puluja räppänästä
vesna2
Milloin kaikki pensaat puhkesivat nupuille hiirenkorville? Olen tosissani! Milloin se tapahtui? Tämä menee samaan kategoriaan kuin syksyllä kun huomaat lehtien olevan keltaisia vasta kun ne ovat kaikki sellaisia. Ihan kuin joku olisi napsauttanut sormiaan ja a vot.

Ei tässä muuta. Halusin vain tulla jakamaan tämän kevätfiiliksen. Keväisin tuntuu, että kaikki (niinkuin nuokin pensaan oksat) kurkottavat kohti valoa, lähemmäs kesää.

Muuten tuli tässä mieleen - olen menossa vapuksi Helsinkiin kahden venäläisen ystäväni kanssa. Molemmat ovat nähneet jo kaikki perusnähtävyydet (venäläiset RAKASTAVAT nähtävyyksiä !), että mihis niitä sitten muuten veis? Tietääkö kukaan kiinnostavia näyttelyitä tai muuta sellaista hauskaa? :) Mitä te näyttäisitte?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Korostetun vaarallisuuden lähde


Korostetun vaarallisuuden lähde (источник повышенной опасности) on Venäjällä juridinen termi, jolla tarkoitetaan sellaista esinettä, jolla on suurempi mahdollisuus aiheuttaa vaaratilanne - klassisena esimerkkinä toimii auto. Käytännössä sen merkitys liittyy vahingonkorvausvastuuseen, mutta koska haukottelen jo itsekin, palaan aiheeseen.

Tässä on siis uusi bodum-merkkinen termarimukini. En taida olla koskaan ennen omistanut yhtäkään oikeasti toimivaa mukia ennen, sillä onnistuin toissapäivänä polttamaan kieleni pahasti. Ja pärskäisin tulikuumaa teetä ympäriinsä bussissa.

Että makuaistin palautumista odotellessa täällä näin... Kieli on vieläkin hellänä, joten olen viettänyt pari päivää vegetariaanisella raakaruokavaliolla (kaalisalaattia nams!), jossa kaiken ruuan täytyy olla vähintäänkin todella haaleaa (en tiedä, onko sellaista lämpötilaan liittyvää ruokavaliota vielä virallisesti olemassa, mutta kohta on kumminkin).

Kuten huomaatte, vauhtia ja vaarallisia tilanteita täällä itärajan takana. Tuohon mukiin tarvitsisi kyllä todellakin sellaisen jenkkityylisen suojaa itsesi itseltäsi idioottivarman tarran: "Varoitus! Mukin sisältö todellakin SÄILYY kuumana! Älä juo, ennenkuin olet varma, ettei se enää kiehu!" Todella vaarallinen kapistus. 

Ja kukaan ei siis maksanut tästä(kään) postauksesta yhtään mitään :)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Uroitöitä

Tässä on kuva parin viikon takaa. Olen sittemmin todennut sen epäonnistuneeksi ainakin muutamaan otteeseen ja jättänyt julkaisematta. Mutta nyt kun katson, enää keksi, mikä siinä olikaan vikana. Julkaisen sen nopeasti ennen kuin muisti palaa!

Yksi tämän kevään uratyö on jo takana päin! (enkä puhu noista edellisen postauksen pallovaloista, jotka asensin viime yönä... vaikka mitäs tässä vähättelen omaa aikaansaamistani - kaksi urotyötä siis). Palautin tänään nimittäin tämän vuoden kurssityöni, ja haha, vielä kaksi päivää etuajassa! Whaaaat. Hyvä kun tunnistin itseäni peilistä sen jälkeen.
Eikä siitä työstäkään tullut mielestäni lainkaan hullumpi. Tutkin sitä, miten ja millä perustein Venäjällä blokataan internet-sivustoja. Yllättäen se parikymmentä sivua aiheesta ei ollutkaan niin paljon. Ja koska itsehän en voi tietää, mikäli työn venäjän kielessä oli jotain puutteita, että sillä saralla myös kaikki erinomaisesti.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

XB!

Pääsiäinen jatkuu toista viikkoa. Ensin juhlin Suomen pääsiäistä ja nyt Venäjän. Vapaapäiviä yliopistosta ei tosin herunut - ei ensimmäisellä eikä nyt toisellakaan kerralla. Mutta se ei ole häirinnyt pääsiäismunien mussuttamista... Tai pashan, jota saa täältä kaupasta maito-osastolta. Ja ihan papin siunaamana! Koska eihän sitä nyt ilman...
Sain siskolta lahjaksi jo kauan haluamani pallovalot. En olisi millään malttanut odottaa niiden saapumista, mutta sitten kun ne tuohon ilmestyivät, siihempähän jäivät. Onnistuin rikkomaan verhoviritelmäni, enkä ole saanut aikaiseksi etsiytyä rautakauppaan. Osaako joku muuten kertoa, miksi tässä maassa verhotankoja pidetään jotenkin hifistelynä ja verhot roikkuvat lähes poikkeuksetta rautalangassa? Eikä edes missään vaijerissa vaan rautalangassa. Aina. 
Äiti neuloi mulle villatakin. Sääli, että talvi loppui tällä erää --- Tämä on nimittäin ihana! Kiitos äiti!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Nyt sitä musiikkia!

Ja se on täällä! Jo pitkään toivottu musiikkipostaus venäjänkielisistä kappaleista! Pahoitteluni, että nämä on linkitetty youtubesta, en nimittäin omista Spotifytä, sillä sitä ei ole Venäjällä. Niinpä. Ajatelkaas.

Yritin haalia omasta maustani erilaisia kappaleita ja artisteja. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta koittakaa vaikka seuraavaa kappaletta jos ei innosta.




Как-то так. (Kak-to tak = Jotakuinkin näin)

Ja kertokaas muuten tälle yhdelle, joka kärsii huonosta musiikki-itsetunnosta, kelpasiko mikään? =)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Etsimättä löytynyt




scarf. zara / coat. second hand / shoes. zara

Heippa!
 
Mulla on teille pitkästä aikaa tällaista minäminäminä-materiaalia. Tässä pääsivät jo niin kauniit kevätsäät yllättämään, että löysin jälleen innon laittaa edes pientä ajatusta tyyliin. Mutta sitten satoi räntää joka suunnasta ja sain taas haudattua sen innostuksen ainakin lähipäiviksi. Viivi antoi tämän huivin minulle synttärilahjaksi ja kuinkas kummaa - juuri tällaista vaatekaappini olikin jo pitkään halajannut! ...Vaikka minulla tai vaatekaapillani ei ollut tästä puutteesta aavistustakaan ennen huivin ilmestymistä.

Mutta usein ne oikeanlaiset jutut osuvat kohdalle etsimättäkin. 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ajan kulu(tta)misesta

Matkalla Tukholmaan lentokoneella eräs ruotsalainen herrasmies kysyi minulta, mikä elämisessä Pietarissa eroaa Helsingistä. Tähänkin kysymykseen olen vastannut monesti ja monella eri tavalla.

Siitä siis päivän teema. Eli aika ja miten sen kulu(tta)minen eroaa mielestäni suomalaisesta. Toisaalta suurkaupungin elämä on hektisempää, mutta toisaalta koen sen suhteen paljon enemmän vapautta täällä kuin Suomessa.

Uskon, että yksi niistä syistä, miksi viihdyn täällä niin hyvin on, että aikakäsitykseni on aina huomaamattakin ollut venäläinen.
En käytä kalenteria. Omistan kyllä äitini minulle lahjoittaman Lakimieskalenterin, jota kannan uskollisesti mukani (vaikka käytän sitä lähinnä omituisten suomalaisten nimien esittelyyn kavereilleni). Minulla ei yksinkertaisesti ole kalenterille mitään käyttöä. Totuus on se, ettei täällä tehdä suunnitelmia kuin parin päivän päähän.

Teoriassa saatetaan puhua jostain, mitä tapahtunee viikon päästä, mutta silloinkin puhutaan oikeasti siitä, että tästä puhutaan sitten myöhemmin. Ennen yritin aina saada etukäteen sovittua tapaamisia ystävieni kanssa, mutta sellaisetkin suunnitelmat kuuluu varmentaa vielä samana päivänä. Sittemmin totesin proseduurin hyödyttömäksi. Parempi: "Hei! Mitä teet nyt? Entä illemmalla? Okei, soitellaan huomenna". 

Ja tämä sopii minulle mainiosti! Samansorttista logiikkaa noudatan nykyään myös Suomessa. Enhän usein edes tiedä kuin pari päivää (jos sitäkään) etukäteen, olenko menossa ja jos niin minne. Toisaalta on sääli, etten ehdi aina näkemään kaikkia kavereitani Suomessa, sillä heiltä ei usein löydy sitä torstai-iltapäivän rakoa klo 15:45-16:35.
Mutta ei kyse ole edes pelkästään suunnitelmista. Ehkä täälläkin joku elää kalenterissaan kiinni. Mutta paljon on asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Itselleni tuo suunnatonta mielenrauhaa se, että busseilla ei ole aikatauluja. Eri vuorokaudenaikoihin löytyy vain intervallit. Bussi kulkee 10 minuutin välein. Koko elämäni olen Helsingissä juossut kello 07:37 bussiin tai ratikkaan. Ja pysäkillä piti mielellään olla muutama minuutti etukäteen. Että sidot ne kengännauhat sitten siellä bussissa, nyt menoks!

Lukujärjestykseni yliopistolla on täysin elektroninen ja päivittyy jatkuvasti. Seuraavan päivän luennot kannattaa tarkistaa illalla ja uudelleen aamubussissa, sillä muutoksia tapahtuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Opiskelijan velvollisuus on sihdata aikatauluja ja olla paikalla silloin kuin käsketään. Mutta onneksi mun tiedekunnassa ei sentään ole läsnäolopakkoa. (Taisiis periaatteessa on, mutta ketään ei kiinnosta - tärkeintä on, että osaa). Toisaalta voin mainita tämän joustavuuden miinukseksi sen, että kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin tentit ovat. Puolisokeana on helppo osoittaa ne viikot, joille kokeet todennäköisesti osuvat, mutta tarkat päivät ja ajat saadaan tietää vain muutama viikko etukäteen.
Ja sitten vielä yksi juttu. Ja se on se paras. Pietarissa eletään myöhäisempää rytmiä kuin Suomessa. Luennot alkavat aikaisintaan kello 10. Ja perinteisesti töihin mennään samoihin aikoihin. Pahin iltapäiväruuhka on jossain iltakuuden ja -kahdeksan välillä. Vaatekaupat ovat auki kello 23 saakka ja ruokakaupat ovat pääsääntöisesti 24h. Suomessa on aivan sietämätöntä, että kaikki kaupat menevät lauantaisin kiinni KUUDELTA (ja samalla ajetaan vielä ostelunhaluiset asiakkaat ulos haravalla työntäen). En ole koskaan ollut aamuvirkku enkä ole sellaiseksi vielä tullut (vaikka yritys on ajoittain ollut kovakin). "Ensimmäinen aamu aikoihin, jolloin olisin saanut nukkua niin pitkään kuin halusin, mutta heräsin itse kahdeksalta" on minulle täyttä hepreaa.

Toisin sanoen: pidän siitä, etten ole kasvanut kelloon tai kalenteriin kiinni. Se jättää myös tilaa yllätyksille ja odottamattomille mahdollisuuksille, joita täällä tulee vastaan usein, halusit tai et.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kärtyn kevätterveiset



Nyt on niin asennekuvat Vasilinsaarelta, että huh. Ei kyllä yhtään edusta tämän päivän aurinkoista fiilistä. Olenko muka näin kärttyinen? Tuliko tästä kärttyblogi?

Voi pentele. Luetellaan nyt KIVOJA kuulumisia! 

- Makaan sängyllä, juon kahvia, katselen tulppaaneja ja kuuntelen musiikkia, jota luukutin kaksi vuotta sitten kun asuimme Kertun ja Iidan kanssa Griboedovan kanaalilla. Paistoiko siellä joka päivä aurinko vai kuvittelenko vain? Varmasti paistoi.

- Sain eilen vielä myöhäiseksi synttärilahjaksi käsintehtyjä konvehteja. Tiedättekö, miten pieni määrä hyviä konvehteja on niin paljon enemmän kuin kilo keskinkertaisia?

- Tänään illalla Pietarissa on varma kevään merkki - eli konsulaatilla Vaihdosta duuniin-tapahtuma! Siellä siis suomalaiset firmat etsivät itselleen harjottelijoita/työntekijöitä suomalaisista vaihtareista. Ja siellä ruokitaan.

- Vanja ja Regina tulivat eilen ja söivät pingviinikakun jämät pois. Ja huuhtoivat sen alas kiitettävällä määrällä teetä. Mikä oli hyvä, koska tässä asunnossa on aivan liikaa teetä, jota kukaan ei juo. Tulkaa ihmiset meille juomaan teetä!

- Kuuntelen nyt ranskankielistä poppia ja laulan mukana, vaikka en edes osaa ranskaa. Mutta sitähän kukaan ei tiedä. hih.
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<