tiistai 30. kesäkuuta 2015

Vegekahvila Ukrop

En itse ole kasvissyöjä, mutta hakeudun yleensä heidän seuraansa (tai he minun seuraani - ihan miten päin vain). Nimenomaan siksi Pietarin kasviruokapaikkoja on tullut koluttua hieman enemmänkin. Juuri niin. Ei tarvitse hairahtaa stereotypioihin tai vaipua epätoivoon kun kulmaruokalan täti ei tiedä, mitä kysymys "onko keitossa lihaa" tarkoittaa. (Vastaus "ei se ole lihakeitto - se on borshia" ei välttämättä kerro annoksen lihapitoisuudesta mitään). Kyllä kasvisruokailijakin pärjää Pietarissa!

ukrop6
Olen käynyt kahvila Ukropissa (suom. tilli) aiemmin monta kertaa Vasilinsaarella ennen kuin minulle selvisi, että isompi löytyy aivan kotini nurkan takaa! Nämä kuvat juuri sieltä, eli ulitsa Maratalta. Ja sitten tässä äsken luin vielä, että niitä löytyy kolmaskin aivan keskustasta. Ukropista löytyy siis kasvisruokaa, vegaanista sekä ihan raakaruokaa.
ukrop2ukrop10

Kyseisessä Ukropissa on kaksi kerrosta. Alakerros toimii ruokalana ja yläkerta kahvilana, jossa saa ihan oikeaa palvelua. En ole vielä testannut ruokalavaihtoehtoa, mutta se näytti myös hyvältä, jos on esimerkiksi kiire töihin tms. Omista lemppareistani voisin suositella kesäkurpitsaspagettia kermalla ja juustolla, falafelia ja tattarinuudeliin tehtyä wokia. Vaikka yhtäkään huonoa annosta ei ole tuolla tullut vastaan.
ukrop9

ukrop7
ukrop1

Kafe Ukrop
Marata st.23/ 
Malaya Konushennaya st.14/ 
7th line 30

http://www.cafe-ukrop.ru/
https://instagram.com/cafeukrop/

maanantai 29. kesäkuuta 2015

On the other side

toisellapuolella

Kesä.
Vitsi nyt se alkoi.

Sessija - tuo tenttikausi. Hyvin epähumaania touhua. Siinä oppii itsestään hyvin paljon. Kun on kuukauden tykittänyt kokeesta toiseen, alkaa aivot olemaan aikamoista hattaraa. Viimeiseen, yhdeksänteen, tenttiin valmistautuessa oli kyllä niin tunteet kuin kroppakin aivan turta. Mutta loppui se sitten kumminkin.

Viikon päästä viimeisestä tentistä alkoi palautua ihmismäinen olo. Ensimmäiset vuorokaudet kuluivat kuin talviunta nukkuessa. Sitten karkasin taas Moskovaan, stimuloimaan aivojani uusilla ärsykkeillä - muun muassa karaokella, näyttelyillä ja runsaalla kävelyllä. Nyt muutaman päivän joogattuani vartalo alkaa taas pikkuhiljaa tajuta olevansa muutakin kuin kulkuväline pääni siirtämiseen paikasta toiseen.

Nyt haluan ULOS!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kattosynttärit

kattosyndet1

Mietin pitkään, mitäs kirjoittaisin tästä. Sitten ajattelin, että pidetään lyhyenä ja jaetaan se oleellinen. Eli Vasjan synttärit ateljeen katolla. Söimme hyvin. Päivänsankari sai lahjaksi muun muassa ilmakiväärin ja pikkufiguurit kaikista lempijalkapallonpelaajistaan. Puhuimme paljon ja nauroimme. Ammuimme ilmakiväärillä ensin maaliin (ja sitten siihenhän se meni, että toisiamme), lennätimme katolta paperilennokkeja, joissa oli avunpyyntö, ja limbosimme.

On hyvä olla vielä lapsi.
kattosyndet4
kattosyndet3
kattosyndet2
kattosyndet6
kattosyndet5

tiistai 9. kesäkuuta 2015

kämppiksii?

pallovalot3
Heippatirallaa! Ja taas on se aika vuodesta!

Eli etsin jälleen kämppiksiä itselleni tänne Pietariin. Mulla on KAKSI isoa vapaata huonetta (toinen vaikka asap ja toinen heinäkuun alusta) täällä kämpässäni Vladimirskayalla. Ja vinkkailkaas kans kavereille, jotka on tulossa tänne vaihtoon, työharjoitteluun, töihin etc.

Plussia:
- Metroon muutama minuutti (kaksi linjaa, punaisella pääsee suoraan Suomen asemalle ja esim polytekniselle yliopistolle ja IMOPiin jos sinne mielii. Myös bussilla valtionyliopistoon nopeasti)
- Nevsky prospekt myös 5 min päässä
- Asunto sijaitsee ulitsa rubenshtainan kulmassa, joka on suosittu ravintolakatu. Myös teattereita, kuntosali ja ruokakauppoja löytyy.
- Saa meitsistä kämppiksen ! Lupaan, että oon tosi kiva. 

Eli jee, kaikki te innostuneet laittakaa mulle meiliä maria.riivari (a) gmail.com niin kerron lisää!

Etusijan sais sellaset, jotka haluais muuttaa mahd aikaisin ja tai olisivat pisimpään.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Masterskaya

Oltiin tänään taas poikaystävän isän ateljeessa. Tälläkertaa päivänvalossa. Paikka oli jo taskulampun valossa eeppinen ja nyt päivänvalossa eeppinen isolla E:llä! (Toisella silmäyksellä onneksi vähemmän pelottava - onnistuin viimeksi nakkaamaan muutamat taulut alas seinältä etsiessäni valokatkaisijaa.. Ei muuten löytynyt. Vieläkään)

masterskaya1
 Ei kai tätä voi varsinaiseksi laskea miksikään "päivän asuksin", muttakun mutkun koeviikoilla olen pukeutumiseni suhteen suorastaan inhokäytännöllinen...No okei, ehkä se on viimeaikoina ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
masterskaya2
masterskaya3
Poikaystävän isä (ja isoisä sitä ennen) on kerännyt paljon tavaraa atelieehen eri pikkukylistä Venäjältä. Poikaystäväni kertoi muistavansa, kuinka hän pienenä kiersi joskus isän kanssa kyselemässä mummoilta, löytyisikö heiltä vanhoja turhia tavaroita. Taisi löytyä yksi jos toinenkin...
masterskaya5
masterskaya4
Löydettiin paljon vanhoja kirjoja. Kuvassa näkymä kokoelma Tsehovin kertomuksia on painos vuodelta 1903. Oli vielä vanhempiakin opuksia, enimmäkseen raamattuja ja muita uskonnollisia kirjoja. Olen varma, että tuolta löytyisi vaikka mitä jos vain tarpeeksi syvälle kaivautuisi sen kaiken pölyn ja roinan alle!
masterskaya6
 Jee oon boheemi ja istun lattialla!

Mitäs tykkäätte?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Alkukesäilyä

...kokeiden merkeissä. Takana kolme yhdeksästä, vaikka sanoisin että pahin on ohi. Enää on jäljellä se ärsyttävä vaihe kun tarvitsee vain lukea ihan sikana ja muistaa kaikki se luettu tosi hyvin! Mutta ei mitään sen kummempaa. Todennäköisyys, että käy köpelösti on huomattavasti pienempi kuin kolme koetta sitten.

IMG1
Omaan huoneeseeni ei paista aurinko, niinpä olen vallannut myös kämppiksen tyhjän huoneen... Voi, olinpas kaivannut auringonottoa ikkunalaudalla. Viimeksi harrastin sitä kaksi vuotta sitten asunnossamme griboedovan kanaalilla...Vaikka siis eihän tänään ollut lainkaan kyse auringonpalvonnasta vaan opiskelusta. Puhtaasti. Kylläkyllä.
IMG2
Pietarissa oli jätskifestivaali. Vaikka riittäähän täällä näitä.. Enemmän kuin ehtisi olla kartalla. Ihmisiä riitti myös. Huvittavaa, miten paljon tunteita jäätelö herättää. Observointini perusteella sanoisin - agressiota kun se loppuu. Onneksi kärsivällisten odotus palkittiin ja saimme kuin saimmekin haluamamme jäden.
IMG5
Eilen poikaystäväni kehotti minua tulemaan Moskovskayalle kymmeneksi illalla. Kaikkiin kyselyihin, miksi ja mitä me tehdään, sain vastaukseksi hyväntuulista yninää. Luulin, että nyt se on taas löytänyt jonkun uuden hipsterileffateatterin tai jonkun muun sellaisen. No eeei kun se olikin ylläripiknik katolla. Olin ihan äimän käkenä koko hommasta. On se ihana. Pääsimme siis katolle hänen taiteilijaisänsä atelijesta (oli muuten eeppinen mesta, olisin kuvannut, mutta emme löytäneet valokatkaisijaa... myöhemmin sitten).
÷zzz
Kaikki terassit ovat auki, mutta enpäs ole istunut vielä yhdelläkään. Voivoivoi. No ehkä tässä vielä kerkiää. Ja ei, vaikka saatan ajoittain huijata itseäni, että "kyllä sitä voi opiskella tehokkaasti ikkunalaudalla... tai puistossa" niin ei se kyllä terassilla onnistu millään.
IMG4
Harmittaa. En ole vieläkään päässyt kameraani käsiksi. Toivottavasti nyt saisin sen järjestettyä tänne itselleni, niin tulisi vähän parempia kuvia taas. Pentele.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Viimeaikoina olen

image2

- Pessyt huoneeni ikkunat ja imuroinut siinä samalla puoli kiloa Pietarilaista katupölyä niiden väleistä
- Tehnyt havainnon, että ikkunoiden talvitiivisteitä ei kannata repiä ennen kesää. Nyt jäätyy huoneessa sormet kun nakutan tietokonetta
- Missannut tämän kevään ravintolapäivän ja museoiden yön kun istuin kotona tihrustamassa tietokoneen ruutua
- Tuijottanut koekalenteria niin että päätä särkee
- Kuunnellut huonoja uutisia palautetuista tehtävistä
- Raahautunut kuulemaan tuomiota kurssityöstä
- Saanut tämän vuoden kurssityöstä viis! (erinomainen)
- Kiljaissut professorille JEEEEEI kun kuulin saaneeni kurssityöstä viis.
- Juossut ympäri yliopistoa keräten erilaisia papereita hakeakseni erilaisille kesäkursseille
- Päässyt kesällä englanninkieliselle lakikurssille Poznaniin Puolaan! (Teema: Fashion Law + New Media (Intellectual property rights)). Harkitsin about puoli sekunttia kaikkia muita ns fiksuja kursseja, mutta sitten totesin olevani vielä liian nuori ottamaan itseni vakavasti. Pitäähän ihmisen tehdä valintoja sen mukaan, mitä haluaa tehdä. Eikös vaan?
- Ihastunut kaupassa myytäviin tomaatteihin - ne maistuvat talven jälkeen taas tomaateilta!
- Haistellut Pietarin kevättä. Se tuoksuu muuten syreeneiltä Bolshoi prospektilla, kalalta, jota myydään metron ulkopuolella ja mummojen myymiltä kukkasilta
- Ajatellut, että kyllä tämä vielä tästä

Nousujohteista!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ruokavaihtoa

Eli mitä tuotteita roudaan rajan yli -

Aika vähän mitään, koska Pietarista saa kuitenkin lähes kaikkea samaa kuin Helsingistäkin. Jos haluaa lukea vielä Suomenkielisiä tekstejäkin, Prismasta saa karjalanpiirakoita sekä tuoreena että pakkaseen. Että ruoan puolesta paljon eksoottisempaa olisi asua vaikka Ranskassa.

Suomesta Pietariin
lainaruoka2 Paapähkinävoita (sitä saisi kyllä täältäkin, mutta ei tätä merkkiä heh), chilikastiketta (harvoin - on riittoisaa), Clipperin teetä (maksaa täällä hirveitä summia), mysliä (en oikein pidä mistään muusta myslistä kuin tästä, niissä on niin paljon lisättyä sokeria tai vähän heldelmää), nenäsumutin (ei itselleni itseasiassa vaan kaveri pyysi mutta jotenkin se nyt jäi tuonne), Barebar raakapatukoita (Voisin syödä näitä loputtomiin...tykkään näistä varmaan enemmän kuin suklaasta....), kaura- ja manterimaitoa (myös halvempaa Suomessa ja jos totta puhutaan olen vasta nyt kokeillut näitä - jotain uutta hipsteriruokaa pitää aina raahata mukana hihi). Kuvasta puuttuu: juustoa (toin sitä jo ennen pakotteita. Syy taas, yllätys yllätys, hinta. Vuohenjuusto nyt vain sattuu olemaan halvempaa Helsingissä) ja täyttä ruista oleva leipä (kyllä täältä jotain reissumiestä saa, mutta haluaisin sitä tummaa ja kovaa, jota joutuu hampailla vähän repimään, että saa palan irti).

Pietarista Helsinkiin (Hengailen Helsingissä niin lyhyitä aikoja, etten yleensä vie ruokaa mukanani), mutta kuvittelin, mitä voisin tulevaisuudessa joskus roudata täältä.
lainaruoka1 Kuivatut hedelmät ja marjat (kuvassa puolukat näyttävät rumalta, mutta aij että ovat hyviä, myös uzbekistanilaiset puolikuivatut aprikoosit ovat ihania, ja halvempia kuin Suomessa), kokonaan tattarista tehdyt riisikakut ja itse tattari (Miten olenkaan elänyt ilman tattaria? Ihan parasta. Ja ihan sairaan terveellista. Eikä maksa täällä käytännössä mitään. Ja sitä saa ihan joka paikasta. Syön sitä yleensä tomaatin ja chilin kanssa), pähkinät (olin taas saada sydänkohtauksen, kun näin, paljonko pähkinät voivat maksaa Suomessa..) Kuvasta puuttuu ainakin: venäläinen skumppa (loistava hintalaatusuhde) ja varmaan paljon muutakin. Eipä vain vielä ole tullut tilanne vastaan.

torstai 14. toukokuuta 2015

Että ei unohtuisi



Kuvat syksyltä 2013.

ÄRRRGHH.

Pitää tulla nyt purkamaan tämänhetkinen agressio ja suuttumus tänne. Ettei se unohtuisi osana jälkeenpäin kirjoittettua historiaa. Ai mitäkö tarkoitan? No sitä kun jälkeenpäin muistellen tarinat ovat muuttuneet niin paljon, etteivät ne enää muistuta alkuperäistä kokemusta.

Esimerkiksi minulta kysytään usein Oliko sitä venäjää vaikea oppia? Ja yleensä vastaan, että koulussa kyllä, mutta tänne muuttaessa eeeeeeeeei :):). Syyskuussa vuonna 2012 saapunut täysin mykkä  venäjänkielisten tilanteiden sivustaseuraaja muuttui maalis-huhtikuuhun mennessä hyvinkin kielitaitoiseksi olennoksi, joka kykeni jo hoitamaan kaikki asiansa itse ja omaamaan täysin venäjänkielisiä kavereita.
Eihän se nyt kovin hankalaa ollut........!

Jaa eipä!

En vain enää muista siitä mitään. Miltä tuntuu ahdistua kun tuntemattomat ihmiset tulevat puhumaan ja hymähtelet vain vaivaantuneesti, yrittäen olla jäämättä kiinni, että et tosiassa ymmärrä siitä juuri mitään? Ja jäät siitä vielä kiinni jonkun 15 minuutin jälkeen, mikä on sitten taas jo noloa. En myöskään enää muista mitään siitä ärsytyksestä, kun ymmärrät kyllä, mutta puhuminen on kankeaa. Ja ihmiset suhtautuvat kielitaidottomaan kuin lapseen. No onhan se loogista: kun ei se puhu niin sille pitää lässyttää. Jäätävää. Onneksi se on ohi. (Muistin vielä jotain, mutta täytyi kyllä pinnistää)

Elikkäs. Olen saanut tässä viimepäivinä varmaan 15 mentaalista itkupotkuraivaria tämän opiskelun kanssa. Jos joku antaa mulle vielä jotain tehtävää, saatan oikeesti pimahtaa. Mulla on seuraavalle viikolle tuntiohjelma. En tiedä, mistä nää sai päähänsä, että opiskelijalla on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin 24? Tai viikossa enemmän päiviä kuin 7?

Kun kaikki lähipäivät (ja yöt) on jo muutenkin pakattu täyteen opiskelua (ottaen huomioon, että istun pääsääntöisesti muutenkin yliopistolla 10-21 kuusi päivää viikossa, sellaisella väljällä aikataululla), nuo päättävät että hei, lisättiinpäs teille vielä kirjallisia tehtäviä tuonne nettiin ja pidetääs tässä enskerralla sellainen hauska ylimääräinen koe! Haluan itkeä ja kiljua ja repiä jotain riekaleiksi hampaillani. Juosten ympyrää. Ja kaikki samanaikaisesti.

Ja kun ne kokeet alkavat ensi viikon lopussa. Ja muistutan, että läpipääsemättömyys johtaa yliopiston ulko-ovelta takaisin allegroon. Opiskelu olis muuten tosi kivaa, mutta professorit kiusaa. Että tavataan sitten kokeiden jälkeen heinäkuussa.

Ja kerron tämän kaiken siksi, etten sitten muutaman vuoden päästä sanoisi Ai lakiopiskelu Pietarissa? Eeeeeeeeei, sehän oli PEACE OF CAKE! :):):)

torstai 7. toukokuuta 2015

Helsinkiläistä eksotiikkaa

Kalpaten kävi bloggaajalle, joka kameransa Helsinkiin unohti. Täytyy löytää joku ystävällinen sielu, joka haluaisi toimittaa sen allekirjoittaneelle. Mutta sitä odotellessa täytyypi tyytyä kännykkäkuviin.

helsinkip1
Oltiin siis venäläisten kavereideni kanssa Helsingissä vappuna. Vaikkakin oikeastaan vasta vappupäiväksi ehdittiin. Kaupunki oli ihanan vihreä ja täynnä kukkia ja ullikseltakin löytyi tuttu jos toinenkin! En jättänyt kuitenkaan meitä säiden armoille, joten varmuuden vuoksi istuimme vappubrunssilla Mille Mozzarellessa (kuva jäi ottamatta---- Taisi väsyttää todella paljon että unohdin valokuvata ruokani heh heh). Mutta ehkä kuvat kertovat puolestaan, että hyvin perinteisissä merkeissä meni vappu, vaikka seuralaisille se olikin ensimmäinen.

helsinkip2 Muulle ajalle keksittiinkin sitten tekemistä (vaikka suurin osa mun hienoista missä syödään-suunnitelmista menikin uusiksi, koska kaikki ne paikat olivat kiinni, yllätys yllätys) Mutta ei kukaan sentään nälkäiseksi jäänyt.

Nähtävyyksistä kolusimme Kiasman, (Olin vähän pettynyt näyttelyihin. Lukuunottamatta sitä muotokuvaosiota Face to Face vai mikä sen nimi oli.) Mannerheimin kotimuseon (venäläisten suosikkisuomalaishahmo heti Ville Haapasalon rinnalla, koska ketään muita kukaan ei edes tiedä), hotelli-Tornin näköalatasanteet ja vessat ja Kaffaroastery. Oli niin paljon muutakin ohjelmaa, ettei paljon nähtävyyksiäkään tarvittu.helsinkip3Kiasman palauteseinä oli ihan mahtava. Olisin halunnut varastaa tuon "hyvähyvähyvä"-palautteen ja tehdä siitä sellaisen simppelin motivaatio&hyvänmielentaulun huoneeseeni. Mutta sitten ajattelin, että sivistyneenä kansalaisena jätän sen ilon myös muiden silmille.

Kummallekaan pojalle Suomen reissu ei ollut läheskään ensimmäinen, joten luonnollisesti monet suomalaiset jutut olivat hyvin tuttuja.

Venäläisillä on usein sellainen mielikuva, että Eurooppa on vain ihana, vapaa ja liberaali, ja sitten minulta kysytään vähän kuin henkilökohtaisesti loukkaantuen, miksei täällä kaikki olekaan kivempaa. Miksi kaupat ja baarit menevät niin aikaisin kiinni, miksi aukioloaikoja pitää ylipäätäänsä rajoittaa lailla, miksi baareihin pitää jonottaa, miksei niissä ole kaikille istumapaikkoja, miksi niin monissa baareissa on ikärajoja (myös konkreettisesti, miksi yli 20-vuotiaat heitettiin ulos puolityhjästä baarista kun kello löi 22), miksei aletuotteita saa palauttaa tai vaihtaa, miksi pidämme taiteena sitä, että valokuvassa miehen karvainen pylly on puettu rintaliiveihin (pojat hirnuivat tälle julisteelle kadulla ainakin 15 minuuttia). Ja myös heitä kiinnosti, miksi mielestämme on hyväksyttävää juoda hautausmaalla (siis Ruttopuistossa)... :---D

No se on sellaista suomalaista eksotiikkaa vain!
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<